Ne hyökkää niin salakavalasti, ne kaktukset meinaan. Ihan viattomasti aamulla heräät, nielaset. Vihlaisu on viiltävä, mutta siinä aamupöpperössä pystyt vielä kieltäytymään uskomasta. Viimeistään hampaidenpesun yhteydessä on pakko todeta, että jokainen nielaisu sattuu korvissa asti. Kaktuksen piikit ne siellä kurkussa majailee.
 |
| Kaktuksen pahin vihollinen. Kampaajani tarjoili tätä ja kuuma vettä, ja voi veljet kun toimi. Kaikki muut tämän kikan varmaan jo tiesikin... No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! (c) Suvi |
Kaktukset ei tule koskaan yksin. Niiden paras kaveri tuntuu olevan Ehtymätön Luonnonvara, tunnetaan myös nimellä Räkä. Räkä on ärsyttävä vieras, se antaa odotuttaa itseään. Aina se kuitenkin tulee, ja sen odottaminen raaaaaaaastaa hermoa. Tuliaisena on koko kämpän valtaavat nenäliinatollot ja rohtunut nenänalunen.
 |
| Asearsenaali. Ei lopu ihan heti kesken. (c) Suvi |
Kolmas, sattunainen kumppani, on ehkä se kaikkein ärsyttävin: Yskä. Toisin kuin Räkä, Yskä yllättää aina! Ja just silloin kun ei saisi, eli kesken lauseen, juuri nukkumaan mennessä tai hiljaisessa elokuvateatterissa.
Kolmen kopla on jokaisen liikkujan pahin vihollinen. Juuri kun on saanut hyvän putken reeneihin, ruokavaliot kohdilleen ja hyvän "flown", tulee flunssa ja romuttaa kaiken... Tai siltä se tuntuu, sillä saahan uuden putken aina uudestaan aloitettua (jepjep, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty).
 |
| Sitten kun mikään muu ei enää auta! (c) Suvi |
Meille jumppaohjaajille tämä joka syksyinen vitsaus tuo vielä uuden ikävän lisäpulman: "Milloin olen niin kipeä, etten voi mennä ohjaamaan tuntiani?" Vastaus ei ole ihan helppo... Jokainen meistä tietää kuinka hankalaa voi olla saada sijaista, joten sitä tulee helposti mentyä vaikka pää kainalossa ohjaamaan, sillä tunnin peruminen on TODELLA karmiva vaihtoehto. Tunnin vaihtaminen toiseksi ei myöskään vaihtoehtona ole mieluisa, asiakkaille ei vaan millään halua tuottaa pettymystä. Itseäni niin korpesi, kun jouduin tällä viikolla soittamaan Leidiin ja kertomaan sairastumisestani. Eniten harmitti itseni kannalta, kun olin tunnin ohjaamista odottanut innolla jo monta päivää... (Tällä hekellä mulla ei ole omaa tuntia, siksipä nuo sijaistukset on henkireikä.) Onneksi puhelimeen vastasi Petra, ja tiesin, että homma hoituu... Meillä Leidissä onneksi työnantaja hoitaa sijaiset sairastapauksissa. Olisi ihan hirveää alkaa itse järjestellä töitään sairaana.
Flunssa-aallon hyökätessä sijaispalapeli ei ole ihan helppo hallittava. Yleensä useampi ohjaaja sairastuu lähes samaan aikaan, ja nekin, jotka jäljelle jäävät, kuormittuvat hyvin nopeasti. Ei riitä, että sijaisohjaaja saadaan sairastuneen tilalle, vaan on myös mietittävä, miten tämän sijaisen viikkoa voidaan helpottaa. Puhumattakaan siitä, että löydetään ns. oikeanlainen ohjaaja esimerkiksi jollekin lisenssitunnille. Huhhuh!
Onni on kuitenkin mahtavat ohjaajakollegat, jotka auttavat, jokainen kykyjensä mukaan. Uskomattomia venymisiä olen näinä 10+ vuotena nähnyt, ja tehnyt itsekin :-)
Voikaa hyvin, ja pysykää terveinä <3
T. Suvi H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti