Ikäkriisi!

Minä täytän ylihuomenna 30 vuotta. Kaikesta huolimatta, en myönnä olevani kriisissä. En ainakaan näiden lukemien vuoksi.

Sen sijaan, kehoni taitaa olla ikäkriisissä. Tai...olen kriisissä kehoni fysiologisesta iästä?

Syyskuussa Leidiin saapui Savonlinnasta todellinen energiapakkaus Emmy, joka toi mukanaan meille aivan uudenlaista laitteistoa. Leidissä on tulevaisuudessa mahdollista selvittää kehon fysiologinen ikä käyttäen apuna Polar BodyAge®  -laitetta. Laitteesta kerrotaan Polarin verkkosivuilla lyhyesti näin: 

"Määrittelee kehon fysiologisen iän ja luo lähtökohdan harjoitusohjelmalle."

No, kuten tavallista, kriisi syntyy omassa päässä omista luuloista ja asenteista, eikä siitä, että välttämättä olisi jotakin todella pahasti vialla. Ja niin tässäkin tapauksessa: Olen vaipunut kriisiin jo ennen kuin olen edes selvittänyt kehoni fysiologista ikää.

En siis vielä edes tiedä, miten laite toimii, mutta olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että kroppani lähestyy eläkeikää! Vaikka kehoni olisi vuosi sitten ollut "saman ikäinen kanssani", viimeisen vuoden aikana se on kyllä imaissut lisävuosia moninkertaisesti. Vuosi sitten läpikäymäni sydänleikkaus, pitkä sairausloma, ja sen jälkeinen liikunnan "rauhoittuminen", onhan näiden tarvinnut rapisuttaa kehoa väkisinkin. Lisäksi tämä syksy on ollut varsin hektinen, kun olen luovinut yliopiston ja Leidin välillä edestakaisin, joten liikuntakin on valitettavasti vähentynyt. Kaiken lisäksi opiskelu liimaa minut tuoliin todella pitkiksi ajoiksi lähes päivittäin (olen pelotellut itseni paniikin laidalle istumatyön vaaroista!) joten kauhistuttava yhtälöni on valmis:

Sydänleikkaus + Sairausloma + Vähentynyt liikunta + Stressi + Istumatyö 
= Rapistunut kehovanhus

...noh, pitäisikös asiaa tutkia ihan faktapohjaisesti?
- Emmy, olen erittäin kiinnostunut kehoni ikäkartoituksesta!! t.Riikka

Hyvät uutisethan ovat ne, että Body Age®-kartoituksen avulla yhdessä Personal Trainerin kanssa saa luotua harjoitusohjelman, jolla kehon ikää voi alentaa! Jes, peli ei ole menetetty!

terkuin,
Riikka

Tästä mystisestä laitteesta kuulet lisää lauantain PT-päivässä. Emmy kertoo silloin perinpohjaisesti, mitä kaikkea kehon ikäkartoituksella voikaan saavuttaa!

Klikkaa esite isommaksi! (c) Leidi / Riikka Finnilä

Kenkien evoluutio

Kengät. Ja naiset. Siinäpä yhdistelmä.

Siinä missä oma puoliskoni on hiihdellyt yksillä sisäkengillä viimeiset 15 vuotta, on minulla ollut lukematon määrä erilaisia, eri kokoisia, eri värisiä ja eri mallisia jalkineita. Ja nyt puhutaan vain sisäkengistä. Tai siis sisäliikuntakengistä. Tai siis sisäjumppaliikuntakengistä.

Viime vuosituhannen puolella syntyneet muistavat varmasti kyltit, joissa ohjeistettiin pitämään kenkiä, joissa on vaalea pohja. Ettei vaan tule naarmuja parkettilattiaan. 80-luvulla kengät näyttivät kutakuinkin tältä:

Kuva lainattu täältä. 

No joo, kuvan kengästä kyllä tulee enemmän mieleen 70-luku ja Björn Borg, mutta Internet ei parempaa kuvaa minulle löytynyt kuvahaulla "vanhat sisäpelikengät" (ehkä hyväkin niin). Sillä niillähän sitä silloin jumpattiin, sisäpelikengillä nimittäin.

Tuohon maailman aikaa olen itse viilettänyt pitkin tanssisalin lattiaa jalassani tietysti nämä tossut:

Kuva lainattu täältä

Jazz-tossuissa piti olla joustava pohja, ja tietysti ne olivat nahkaa. Ja kaikilla oli tismalleen samanlaiset jalkineet, koska se oli ainoa malli, jota Piruetti siihen aikaa myi. Täytyy kyllä sanoa, että edelleen ne kelpuutaisin jalkaani, jos ne vaan jostain löytäisin...

Ensimmäiset varsinaiset jumppatossuni taisi olla isosiskon vanhat. Harmikseni niistä ei ole kuvaa. 2000-luvun alussa hittisanat olivat "vaimennus" ja "tuki". Siksipä kengät vaikuttivat enemmän tiiliskiviltä kuin kengiltä:

Kuva lainattu täältä

Näillä telaketjuilla ei varmasti tullut rasitusvaivoja mihinkään. Mutta eipä näissä tallustimissa jalkapohjan lihakset juurikaan päässet kehittymään.

Tiiliskivitrendi on jatkunut yllättän pitkään, aina viime vuosiin saakka. Minulta löytyy noita kaapista vielä useatkin. Pikkuhiljaa on ollut nähtävissä pohjan kevenemistä ja varrettomuutta. Itse olen tällä hetkellä ihastunut tähän malliin:

Kuva lainattu täältä

Kevennetty mallisto ei todellakaan ole tullut vielä tiensä päähän. "Paljasjalkajuoksu" on jo nyt hitti, kohta varmaan jumppaillaankin luolamieshengessä? Näitä on jo kaupat pullollaan:

Kuva lainattu täältä

Tiedä sitten kuinka noilla talvella tarkenee. Ulkona, siis.

Ja onneksi meidät tanssijatkin on nykytrendissä huomioitu:

Kuva lainattu täältä

Yksi suuntaus on myös käyttää jumppakenkinä hyvin tavallisen näköisiä lenkkareita, kunhan niissä on "katu-uskottavuutta". Vai mitäs näitä sanotte:

Kuva lainattu täältä

Muoti tulee ja menee. Pääasia, että kengät on hyvät jalassa

Värikästä syksyn jatkoa!!

Hilirimpsis,
Suvi

1.11. Personal Trainer -palveluiden esittelypäivä Leidissä

Nykypäivänä varmaankaan kukaan ei ole voinut välttyä kuulemasta personal trainereistä. Osa on nähnyt PT:n häärivän kuntosalilla asiakkaan kanssa, toinen on kuullut, kuinka ystävä on palkannut PT:n oman tavoitteensa tueksi. Ja loput ovat vähintäänkin lukeneet lehdestä, kuinka PT:t auttavat leffatähtiä valmistautumaan fyysisesti  vaativiin rooleihin.

Oletko koskaan miettinyt kaipaisitko sinä PT:n ohjeistusta sekä tukea? Pyhäinpäivänä Leidi tarjoaa sinulle mahdollisuuden tulla tutustumaan aiheeseen.

1.11.2014 klo 10 alkaen Leidin lauantaiohjema keskittyy poikkeuksellisesti Personal Trainer -palveluihin. Leidin PT:t Anu, Emmy ja Krista esittelevät henkilökohtaisen ohjauksen mahdollisuuksia ja PT- palveluitamme. Päivän aikana pidetään luennot motivaatiosta sekä ravinnosta. Lisäksi Leidillä on mahdollisuus myös mittautaa itsensä Polarin BodyAge®- laitteella.  Päivä päättyy treeniin, joka sisältää toiminnallisia harjoitteita.  

Tapahtumassa mukana Oi oi Brazil.

Merkkaa päivä jo kalenteriisi ja seuraa tapahtuman mainontaa lähempänä. 

Tervetuloa tutustumaan Leidin Personal Trainereihin!

-Anu, Emmy ja Krista- 

Rauhallisesti, hyvällä mielellä

Hyvin levätyn ja syödyn lomaviikon jälkeen lenkkeilijän teki taas lenkkipolulle mieli. Koska askel oli kevyt, olo energinen ja ilmakin kaunis, lenkkeilijä päätti askeltaa tavallista pidemmän reitin. Tällä kertaa ei tuttua kierrosta, vaan Sinne ja Takaisin. Suuri virhe. Pelkkä Sinne olisi juoksutauon jälkeen riittänyt mainiosti, ja oma fiiliskin olisi jäänyt plussan puolelle. Puolimatkassa, kääntöpaikalla siis, lenkkeilijäparan lonkankoukistajat natisivat, jalat painoivat ehkä tonnin, päätä jyskytti ja niska jumitti. Periksi ei kuitenkaan (tietenkään) voinut antaa, ja jonkinlaisella juoksuaskeleella oli kotimatkasta selviydyttävä. Se liikunnan ilosta siis...

...vaikka ne askeleet olisivat pienen pieniä - tai hirvittävän painavia :D

Mitä lenkkeilijä kiukussaan mietti? Olisipa tyytynyt tavalliseen kierrokseen tai ehkä jopa tavallista lyhyempään. Olisipa keskittynyt vaikka huoltamaan kehoaan. Olisipa joogannut, tehnyt pilatesta tai BodyBalancea.

Ehkä seuraavalla kerralla lenkkeilijä muistaa aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti, hyvällä mielellä. :)

Liikunnan iloa kaikille!
<3 Henriikka