Autuaasti uutta päin!

Pääsinpä sinne vihdoin minäkin – LesMills BodyBalance -peruskoulutukseen. Ystävän kannustuksesta toteutin pitkäaikaisen jumppahaaveeni, sopivasti kesälomalla.

Kolmepäiväinen koulutus järjestettiin Helsingissä kesäkuun alussa. Perjantaiaamuna pakkasimme auton täyteen treenikamoja ja tamperelaisia ohjaajia, sunnuntai-iltana sama joukkue palasi väsyneenä takaisin. Auton täytti kehon ja mielen harmonia sekä uuden ohjelman musiikki. Tai ainakin se musiikki.

Vaikka koulutus ei fyysistä kuntoa rassannut samalla tavalla kuin esimerkiksi BodyStep-peruskoulutus, joutui sielläkin hommiin. Olimme tosin melkoinen vastapari naapurisalin BodyAttack-peruskoulutuksen osallistujien kanssa: siinä missä me väänsimme jooga-asuissamme lonkkia auki tai nautiskelimme venytyksestä, toisella puolella huudettiin, hihkuttiin ja hikoiltiin piip-testiä minishortseissa. Me jopa taputimme toisillemme autuas hymy huulilla. Oi ihanaa!

Minulla on ollut puolitoista kuukautta aikaa opetella ohjelma. Liian kauan siis. Koreografiapaketti kulki mukana kesälomareissuissa. Suunnittelin tervehtiväni aurinkoa Lappeenrannassa, Saarenmaalla, Espanjassa...

Sunnuntaina pääsen vihdoin tositoimiin. Osaan koreografian. Mutta. Osaanko ohjata ja opettaa sen? Muistanko variaatiot? Muistanko sanoa oikeat asiat oikeissa kohdissa? Mitä jos tulee blackout? Vaikka ohjauskokemusta on kertynyt yli 15 vuotta, uuden lajin haltuunotto jännittää vietävästi.

Kaikesta jännitystutinasta huolimatta tämä on silti niiiiiin mun juttu <3

PS Ehostin kuvat utuisiksi, jotta saisitte osan koulutuksessa kokemastani autuudesta ja harmoniasta ;)

- Henriikka

Olenko uskottava?

Jumppaohjaajan uraa alkaa olla takana kaksi vuotta. Kesällä 2011 aloitin ohjaukset spinningillä. Rakastin, ja edelleen rakastan lajia palavasti, joten homma tuntui omalta ihan ensi hetkistä saakka. 

Vuoden ajan porskutin eteenpäin spinningin voimalla, mutta kesällä 2012 otin repertuaariini mukaan Muokkaus-tunnit. Muokkaus oli minulle vieraampi tunti ja varsinkin alkulämmittely tuotti aluksi suurta päänvaivaa. Vuoden verran olen nyt Muokkausta ohjaillut ja pikkuhiljaa tunti alkaa tuntua omalta.

(c) Mona Skarp

Koska taas oli kulunut vuosi uuden aloittamisesta, oli perinteitä jatkettava ja aloitettava taas joku uusi laji! Tänä kesänä päätin kokeilla Kehonhuoltoa, kun minulle siihen mahdollisuutta tarjottiin. Nautin suuresti muiden ohjaamista Kehonhuoltotunneista, mutta suoraan sanottuna en uskonut olevani kovin hyvä ohjaaja siihen tuntiin. Olen hyvin räiskyvä ja energinen persoona, joten Kehonhuolto ei ihan ensimmäisenä tullut mieleeni, kun pohdin tunteja joita haluan ohjata.

Pelkäsin etten ole uskottava. Pelkäsin etten saa aikaiseksi rauhallista fiilistä, koska en itse osaa rauhoittua.

Päätin kuitenkin kokeilla! (Meillä Leideillä kun on tapana kokeilla myös sitä epämukavuusaluetta...)

Ohjelma syntyi kuin itsestään, sen kummempia miettimättä. Biisivalinnat tosin olivat vaikeita, koska oma musiikkimakuni koostuu konemusiikista ja raskaammasta rokista. Kotona tuntia harjoitellessa olin hieman hämmentynyt, koska en missään vaiheessa kokenut sitä vaikeaksi. Testasin ohjelmaa poikaystävääni, joka (ihme kyllä!) pysyi jopa mukana.

Lopulta ne hyvät musiikitkin löytyi! (c) Mona Skarp

Kun sitten ensimmäinen ohjauskerta koitti, jännitys oli katossa. Helpotuin suuresti kun rakas ystäväni lupasi tulla tunnille "henkiseksi tueksi". Katsekontakti tuttuun ihmiseen tunnin aikana auttaa ihan mielettömästi, jos meinaa jännitys lähteä lapasesta.

Tunnin alusta en muista oikein mitään. Kuulin itseni puhuvan ja ihmettelin, miten mää ees osaan tämmöisiä lauseita? Tunti kului kuin siivillä. En sekoillut sanoissa, en neuvonut väärin, tasapainokin pysyi ja ennenkaikkea, osasin rauhoittua!

Kehonhuoltotunteja on nyt takana vasta muutama ja laji tuntuu jo nyt omalta!  On ihana astella perjantaina työviikon päätteeksi saliin, sulkea ovet ja rauhoittua tunnin verran mukavassa porukassa. Ei tarvitse huutaa, ei tarvitse irvistää, ei tarvitse motivoida kyykkäämään alemmas tai lisäämään vastusta. Ihanan rentoa!

Tervetuloa rauhoittumaan perjantaisin! Kehonhuolto, klo 16:30.

-Mona

ps. Olin kuulemma uskottava.

Minun (kesä)treenini

Vuosi sitten sen päätin. Nyt minäkin alan harrastaa jotain ihan vakituisesti. Ohjaajana viikon treenit ovat helposti ne omat ohjaukset, ja jos viikkoon tulee vielä ylimääräisiä sijaisuuksia, jäävät muut liikkumiset väliin.

Olin suunnitellut tämän (tooodella) vanhan harrastukseni lämmittämistä jo useamman vuoden, mutta kun ystäväni Kati kertoi ilmoittautuneensa tunneille, sain vihdoin kimmokkeen laittaa suunnitelmat käytäntöön.

Siispä ostoksille! Vanhat varusteeni olin myynyt jo kauan sitten. Tuskinpa olisin edes mahtunut yli 20 vuotta vanhoihin housuihin. Kypärä, raippa, hanskat, kengät, chapsit, housut… Ensimmäiselle kerralle varusteet olivat luokkaa” pro” vaikka osaaminen oli luokkaa ”alkeet”. Mutta kuten kaikki tietää, uusista, kivoista varusteistahan saa aina lisää treeni-intoa!

Ennen ensimmäistä tuntia Kati kävi hieman kuivaharjoittelemassa.
Kohta täällä mennään -ihan hepan kanssa!
  (c) Petra Kurikka

Heti ensimmäisen tunnin jälkeen fiilis oli aivan mahtava. Olin niin innoissani etten meinannut (uusissa) housuissani pysyä. Tämä on niin minun juttuni! Samalla fiiliksellä mennään edelleen. Ihan perusasioista on edetty vähän vaikeampiin, mutta niissä perusasioissakin on vielä vaikka kuinka haastetta. Ja vähintään yhtä innokkaasti kuin vuosi sitten ajelen joka viikko kohti Ylöjärveä ja Linjamäen ratsutilaa.

Ennen tuntia. Waltsu-heppa ja innokas ratsastaja. (c) Petra Kurikka

Tiedättekö, mitä on mahtavaa huomata? Se, miten paljon paremmin sitä omaa kroppaansa hahmottaa ja hallitsee kuin ”silloin ennen”. Ettei ole menneet aerobiset, lihaskunnot sekä kehonhallinnat todellakaan hukille! Kuinka hyvän pohjan tällekin lajille ryhmäliikunnat ja kuntosalikäynnit ovat luoneet.

Hop. Siellä sitä mennään! (c) Petra Kurikka

Lisäksi näin aikuisena osaa ottaa rennommin. Mitä sitten jos ei osaa? Antaa mennä vaan! Sitä osaa nauraa itsellensä (tämä taitaa kyllä olla pakollinen ominaisuus ohjaajalle), tekeminen on rennompaa ja itsensä nolaamisen raja on melko matalalla. Vai onkohan sitä koskaan ollutkaan? Taisin jo meinaan luvata osallistua tallikisoihin. Jep, sekä este- että koulupuolelle...

Taina kirjoitteli siitä, mitä ohjaajat tekevät kun kesäloma alkaa. Minä suuntaan heti ensimmäisellä lomaviikollani Linjamäen ratsastusleirille. (voisiko leirin nimikään olla sopivampi, se on meinaan Leidien leiri!) Lomalla on aikaa tämän lajin intensiivisemmälle treenille. Mutta voin kertoa, kyllä sitä tulee rennostikin otettua. Itse en treenaa lomalla suunnitellusti, fiilispohjalla menen sen mukaan miltä tuntuu! En myöskään ota treenistä tai sen määrästä paineita. Ratsastuksen lisäksi ajattelin (äitini innoittamana) ainakin kauhoa järvessä tämä härpäke ympärilläni:

(c) Petra Kurikka

Mukavia kesätreenejä kaiklle!

Petra

Vitamiinia vuodeksi

Missio: Löytää monivitamiinivalmiste joka ei ole pilleri, ja jossa ei ole keinotekoista makeutusainetta.
Harhaisena kuvittelin että marssin apteekkiin ja löydän haluamani. Voi kuinka väärässä olin. Ja voi millainen operaatio tuosta missiostani kehkeytyikään...

Olen siis ehkä maailman huonoin nielemään pillereitä, joten välttelen niitä viimeiseen asti. Mutta koska olen vielä huonompi syömään kasviksia ja vihanneksia, on mun vitamiinien saanti välillä melko heikolla tolalla. Vuosia taisteltuani vitamiinipillereiden ja ties-minkä-parsakaalien kanssa, sain a-haa -elämyksen, että josko vitamiinit saisi poreesta. No saahan niitä, mut lisäksi "saan" aspartaamia, grrrrrrrr. Mä oon myös vähän tällainen vastustan-periaatteessa-makeutusaineita -ihminen, ja meneehän niistä myös maha sekaisin, eli ei kiitos!

Onneksi on Ystävämme Internet ja sen Amerikkalaiset Verkkokaupat! Kovalla työllä onnistuin löytämään yhden(!?!?) monivitamiinivalmisteen, joka on jauhe, ja jossa ei ole makeutusainetta. Ei kun tilaus menemään ja postia odottelemaan.

Vihdoin posti sen sitten toi. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut kun avasin kilon purkin vihreää jauhoa. Kyljessä reteesti lukee, että 66 annosta, mutta tuota mönjää riittää mulle vähintään vuodeksi, hah! Pitoisuudet on meinaan melkoiset. Kaikki on suurempaa Ameriikassa, jep jep...

Mm. C-vitamiinia on yhdessä annoksessa 1670% päiväsuosituksesta, mutta magnesiumia on "vain" 100%. Mulle silti riittänee 1/2 tai 1/4 annosta.

A, C, D, K ... Kaikki aakkoset löytyy ;-)
(c) Suvi 

Koitin ensin sekoittaa villin värisen mömmön veteen. Virhe, kuten huomaatte. Oli just niin pahan makuista kun miltä näyttääkin.

Kuvan blenderi ei liity tapaukseen
(c) Suvi

Soijajugurttiin sekoitettuna menee alas, jopa yllättävän hyvin.

Ei-maksettu mainos: noi jugurtit on hyviä
(c) Suvi 

Jos mun naama näyttää tulevaisuudessa vihreältä, tiedätte sitten mistä se johtuu ;-)
- Suvi -