Ihanaa loppuvuotta kaikille Leidien blogin seuraajille! Näin loppuvuodesta ajattelimme kysyä, olisiko teillä lukijoilla jotain aihetoivomuksia? Mistä haluaisitte täältä lukea? Jätä viestiä kommettiboksiin tai lähesty meitä sähköpostilla info@leidi.fi.
Blogimmehan on käsitellyt hyvinkin laajasti erinäisiä asioita, meitä ohjaajia, Leidin arkea, eri tapahtumia, liikuntaan ja ravintoon liittyviä asioita sekä mukavaa pikku "hömppää". Tällaisena haluamme sen jatkossakin pitää, eli aihetoivomukset saavat olla mitä moninaisempia =)
Vuosi 2014 on jo aivan kulman takana, palataan siis ensi vuonna asiaan!
Hyvää uutta vuotta kaikille toivottelee koko Leidin henkilökunta!
Liikuntakeskus Leidi on tamperelaisten naisten kuntoilupaikka. Tässä blogissa seuraamme henkilökunnan arkea ja ajatuksia, iloineen ja haasteineen.
maanantai 30. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Ei veny
Jotenkin tuntuu tutulta tilanteelta. Ihan kuin viime vuonna samoihin aikoihin olisin valitellut jonkinlaista kehojumia. En koskaan opi...
Tällä kertaa jumissa ovat pakara ja reidet, sillä hain lisäintoa saliharjoitteluun ihanan Kristamme tekemällä treeniohjelmalla. Yhdistelmä Zumbaa, BodyStepiä ja jalkapainotteista treeniä - ilman venyttelyä tietenkin - teki minusta rautakangen. Toistan itseäni, mutta käsi ylös, kuka oikeasti venyttelee kotona tv:tä katsellessaan? No, nyt on taas ollut pakko.
BodyBalancesta on ollut mukavasti apua kehonhuollossa, mutta muutakin on pitänyt tehdä. Tässä kohtaa voisinkin miettiä lupausta ensi vuodeksi. Kaisan tekstistä voinee itse kukin poimia virikkeitä.
"Lupaan itselleni, että pidän kehostani parempaa huolta."
"Lupaan venytellä; ja erityisesti silloin, kun innostun jostain uudesta." ;)
Lämpimin ajatuksin
Henriikka
Tällä kertaa jumissa ovat pakara ja reidet, sillä hain lisäintoa saliharjoitteluun ihanan Kristamme tekemällä treeniohjelmalla. Yhdistelmä Zumbaa, BodyStepiä ja jalkapainotteista treeniä - ilman venyttelyä tietenkin - teki minusta rautakangen. Toistan itseäni, mutta käsi ylös, kuka oikeasti venyttelee kotona tv:tä katsellessaan? No, nyt on taas ollut pakko.
BodyBalancesta on ollut mukavasti apua kehonhuollossa, mutta muutakin on pitänyt tehdä. Tässä kohtaa voisinkin miettiä lupausta ensi vuodeksi. Kaisan tekstistä voinee itse kukin poimia virikkeitä.
"Lupaan itselleni, että pidän kehostani parempaa huolta."
"Lupaan venytellä; ja erityisesti silloin, kun innostun jostain uudesta." ;)
Lämpimin ajatuksin
Henriikka
tiistai 17. joulukuuta 2013
Herkkulakko ennen joulua, toimiiko?
Ajattelin tänä vuonna tehdä asiat nurin kurisesti. Sen sijaan, että joulun jälkeen ärsyynnyn naistenlehtien laihdutusjutuista samalla tuskaillen housun nappien kanssa, päätinkin kokeilla herkkulakkoa ennen joulua. Tarkoituksena pudottaa muutama kilo ENNEN joulua, jolloin jouluna voi syödä sitten kahden kilon edestä ilman, että tammikuussa on huono omatunto...
Ajatus oli mielestäni loistava! Reilusti ennen kuin joulukuu vaihtui, aloin tarkkailla syömisiäni. Lähinnä siis sitä herkkupuolta, joka tuppaa lähteen lapasesta aika ajoin. Yksinkertaista, ajattelin: Työpäivän aikana ei saa napsia kuin kuivattuja hedelmiä, kotona ei saa käydä herkkukaapilla (joo-o, sellainen löytyy), ja vain yksi herkkupäivä viikkoon.
Ensimmäinen viikko sujuikin hienosti. Koko viikolla en lipsunut kertaakaan, lounaatkin olivat "järkeviä", eli kunnollisia annoksia ja reilusti proteiinia. Herkkupäivänäkin pysyi maltti.
Seuraavakin viikko lähti käyntiin hyvin. Ei lipsumisia, mutta herkkupäivä venähti viikonlopun mittaiseksi...
Tuskaisena seuraavaan viikkoon. Lipsumista ja henkistä päänsärkyä aiheutti mm.
Ajatus oli mielestäni loistava! Reilusti ennen kuin joulukuu vaihtui, aloin tarkkailla syömisiäni. Lähinnä siis sitä herkkupuolta, joka tuppaa lähteen lapasesta aika ajoin. Yksinkertaista, ajattelin: Työpäivän aikana ei saa napsia kuin kuivattuja hedelmiä, kotona ei saa käydä herkkukaapilla (joo-o, sellainen löytyy), ja vain yksi herkkupäivä viikkoon.
Ensimmäinen viikko sujuikin hienosti. Koko viikolla en lipsunut kertaakaan, lounaatkin olivat "järkeviä", eli kunnollisia annoksia ja reilusti proteiinia. Herkkupäivänäkin pysyi maltti.
Seuraavakin viikko lähti käyntiin hyvin. Ei lipsumisia, mutta herkkupäivä venähti viikonlopun mittaiseksi...
Tuskaisena seuraavaan viikkoon. Lipsumista ja henkistä päänsärkyä aiheutti mm.
- Joka paikkaan ilmestyvät suklaarasiat. Mitä lähemmäs joulua mennään, sitä enemmän niitä on.
- Juustot. Herkkuni numero 1, mutta kuuluuko se herkkulakon piiriin?
- Siitä puhe mistä puute: Kun kieltää itseltään jotain, ei sen jälkeen mitään muuta ajattelekaan.
Nyt ollaankin tilanteessa, jossa pitäisi ryhdistäytyä. Ja se on kuulkaa vaikein paikka se. Jos mä nyt taas jättäisin napsimiset, voisin vielä onnistuakin. Jouluun kun on se viikko viellä(?!). Aion kyllä vielä tämän projektin loppuun, mutta tämä kerta taitaa jäädä ainoaksi. Tein meinaan ei-niin-yllättävän havainnon itsestäni: ehdottomat kiellot eivät mulle sovi! Kokeilkaapa, kieltäkää itseltänne ehdottomasti vaikkapa suolakurkkujen tai maksalaatikon syönti. Tai annatte luvan kerran viikossa syödä banaania. Eihän sitä muuta sitten näekään kuin suolakurkkumaksalaatikkobanaaneja joka paikassa!!!!!!
Olen mä silti sitä mieltä, että Herkkulakko ennen joulua -ajatus itsessään on nerokas. Toteutus on se mikä tökkii ;-)
Terkuin,
Suklaanhimoinen Suvi
 |
| (c) Suvi |
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Spinningmaraton 2013 part 2
Pyöräilymaraton järjestettiin toista kertaa tänä vuonna ja ainakin ohjaajat olivat innoissaan naamiaisteemasta!
Osallistujatkin olivat panostaneet asuihin, mieleeni jäi erityisesti pipopäinen viiksiniekka!
 |
| Gainomaxbaari valmistumassa... (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Tyhjä sali odotti polkijoita! (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Ennen maratonia! Festaribeibe innoissaan, samalla kun pelimies hioo suunnitelmia morsiamen varalle..... (c) Sanna Heikkinen |
 |
| ...ei lämmenny. Kumma juttu! (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Fiilis hjuva! (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Jaksaa jaksaa! (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Lopulta pelimies sai morsiamen (ilmeisesti banaanikosinnan avulla) (c) Sanna Heikkinen |
 |
| Ja niin saatiin urakka päätökseen! (c) Mona Skarp |
Kiitos kaikille osallistujille, huikea reeni!
Kiitos myös Gainomaxille treenijuomista ja hikipyyhkeistä, tulivat tarpeeseen!
Ensi vuonna uudelleen, eikö vain? ;)
-Mona
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Leidi liikuntatrendien huipulla!
Jenkit tekee kyselytutkimuksen joka vuosi, jossa selvitellään liikuntamaailman trendejä ammattilaisten ja tulevien ammattilaisten näkökulmasta. Juuri hetki sitten on ilmestyneet vuoden 2014 trendiennusteet ja otankin käsittelyyn 20 kohtaisen listan top kympin.
Koulutettuja ammattilaisia (listan sija 3.) Leidissä on aina arvostettu ja vain sellaisia palkkalistoille päästetty. Näihin ammattilaisiin kuuluvat myös Personal Trainerit (listan sija 6.)
Aika kivaa olla töissä liikuntatrendien huipulla! Ja kannattaa ehkä kehaista ihan kavereillekin asti miten trendikäs paikka sinun kuntosalisi on. Uusi joulunajan lukkari astuu voimaan huomenna, joten nyt vaan entistä isommalla draivilla jumppaamaan!
-Taina Arjanmaa
- HIIT (High intensity interval training)*
- Oman kehon vastuksella harjoittelu
- Koulutetut ammattilaiset
- Voimaharjoittelu
- Painonpudotus liikunnalla
- Personal training/ Omavalmentaja
- Vanhusten liikuntaohjelmat
- Functional training/ Toiminnallinen harjoittelu
- Ryhmä PT-harjoittelu
- Jooga
 |
| Vapaat painot yhdistetään usein toiminnalliseen harjoitteluun. Ja niitähän Leidillä riittää! |
Aika kivaa olla töissä liikuntatrendien huipulla! Ja kannattaa ehkä kehaista ihan kavereillekin asti miten trendikäs paikka sinun kuntosalisi on. Uusi joulunajan lukkari astuu voimaan huomenna, joten nyt vaan entistä isommalla draivilla jumppaamaan!
-Taina Arjanmaa
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kehosi
Hei sinä siellä!
Minulla on sinulle usein paljonkin asiaa ja viestittävää, joten nyt kun saan täyden huomiosi, kirjoitan tässä meille kahdelle reilun kourallisen kultaisia ajatuksia jotta yhteistoimintamme sujuisi onnellisesti päiviemme loppuun asti. Kuuntele minua, niin näitä päiviä onnellisia tulee meille reilusti enemmän. Tässä ajatuksiani, ehkä ehdottaisin näitä oikein kultaisiksi ohjenuoriksi. Sääntö sanana on liian jähmettävä. Koska haen sitä että kokisit hyvää oloa onnistumisistasi, etkä hunoa oloa niistä hetkistä jolloin yhteistoimintamme ei suju niin hyvin, kutsun näitä vain ohjenuoriksi. Eli tässä Nuora numero 1...
1 Hyväksy minut. Sellaisena kuin olen.
Olemme kulkeneet yhdessä aivan elämän alusta asti, jo kohdussa. Minä olen sinä, sinä olet minä. Olemme erottamattomat. Olen osaksi geeniperimää, osaksi elämässä tehtyjä valintojasi, elämäntapaasi, myös painos elämäntapahtumistasi. Säilön lihasmuistiini iloja, suruja, jännityksiä, pelkoja. Elän kanssasi joka päivä, joka hetki. Jos en mielestäsi ole täydellinen, niin muista että ei elämäkään aina ole. Mutta yhdessä voimme petrata ja kehittyä parempaan suuntaan. Kannan sinua elämässäsi parhaani mukaan eteenpäin, kanna sinäkin minua.
Josta pääsemmekin hyvin Nuoraan numero 2..
2 Kunnioita minua, kohtele minua kuin ystävääsi.
Se minä olen sinulle. Arvostelun sijaan kerro minulle hyviä asioita itsestäni, mitä osaan, missä olen hyvä, missä olen sitkeä. Hyvä palaute ja läpsäys olalle saa minut jaksamaan, ja ottamaan vastaan silloin niitäkin päiviä, kun en oikein jaksa. Muistan silloin ne asiat joista minussa pidät, ja jaksan taas tsempata!
3 Anna minulle virikkeitä ja elämyksiä
Pidän ulkoilmasta, liikkumisesta, luonnon elementeistä! Joskus tuulen tuiverrus, lempeä aurinko, pehmeän virkistävä sade, on juuri se juttu minulle kun haluaisin lähteä kanssasi joko rauhalliselle kävelyretkelle, uimaan, juoksemaan.. You name it, ja olen aina valmis viettämään kanssasi laatuaikaa!
4 Meillä on oma temperamanttimme.
Muista että sinä ja minä olemme erilaiset kuin ystäväsi kehot. Tehdään niitä asioita yhdessä joista pidämme, sillä tahdilla joista pidämme. Sillä kehityskaarella joka tuntuu hyvältä. Etsitään ja löydetään omat liikuntamuotomme, ja aktiviteettimme. Kunhan muistat että se mistä jokainen keho pitää on liikunta joka saa sydämen pamppailemaan ja veren kohisemaan suonissa, ainakin pari kertaa viikossa noin puolesta tunnista tuntiin. Tämä voi olla ripeä kävelylenkki mäkimaastossa, ehkä kevyempää hölkkää, pyöräilyä, uintia, hiihtämistä, sauvakävelyä, jumppaa, tanssia.. Välineitä ja tapoja liikkua on maailma väärällään, odotan innolla mihin haastat minut seuraavaksi! Kokeilun kautta löydämme varmasti yhteisen juttumme! Anna meille vain itseluottamusta, niin kärrään kyllä sinut mieluusti kotisohvalta paikan päälle. Mennään yhdessä, hymy huulilla!
5 Ravitse ja nesteytä minua. Ajatuksella. Ajalla. Kuunnellen olosuhteita, sisäisiä ja ulkoisia.
Tarvitsen oikeanlaista ravintoa ja tarpeeksi nestettä jaksaakseni kantaa meidät terveinä päivästä päivään. Tarvitsen proteiineja lihasten rakennusaineiksi, pitkäkestoisia hiilihydraatteja energiaksi, oikeanlaista rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita , kaikkia näitä pitääkseni ihan vain kaiken toiminnan yllä. Olen aikamoinen tehdas, jolla on monta työntekijää. Sinä olet minun pomoni. Tee valintoja, jotka ovat meille yhteiseksi hyväksi. Kun voin hyvin, sinä voit hyvin. Kun sinä jaksat paremmin, minä jaksan paremmin. Oikeanlainen, monipuolinen ravinto saa minut hyvälle tuulle, mutta myös sinut. Vitamiinien ja kivennäisaineiden puute vaikuttaa isosti myös mieleen ja hormonitasapainoon. Tämä on tärkeää, muistathan tämän kun seuraavan kerran käydään kaupassa! P.s syötä minut ennen kuin mennään. Vältytään liiallisilta heräteostoksilta!
6 Lepopäivä...
Anna, oi anna meille kahdelle ihan oma lepopäivämme, sekä myös rauhallisia hetkiä päivittäin, että pysymme toistemme perässä. Rentouta minut musiikilla, rauhallisella venyttelyllä aktiivisen päivän päätteeksi, saunalla.. Onhan näitä. Tiedän että olet usein tässä hyvä- lepopäiviä olen viettänyt joskus kanssasi enemmänkin ;) Juttu onkin siinä että haluan kokea ansainneeni tämän. Haluan levätä väsymykseen, kun olet ensin telminyt minun mukavan väsyneeksi! Huolla minua silloin tällöin hieronnalla, saan kuona-aineet ja lihasjännitykset helpommin poistettua, ja pysäytettyä etenemästä.
7 Tarvitsen läheisyyttä.
Kun tulemme paremmiksi ystäviksi, ja meillä on parempi mieli, on helpompi päästää ihmisiä lähellemme. Pidän kun minua halataan. Tykkään halata. Tykkään kulkea niitä kävelylenkkejä toistenkin jalkojen rinnalla. Tiedän että sinäkin voit paremmin kun kuljetan sinua toisen rinnalla, ja saat kertoa iloistasi ja suruistasi vieressä kulkevalle ystävälle, kaverille, sielun kumppanille. Myös neljä karvaisempaakin jalkaa omieni vieressä on kiva, valitse sinä, kunhan saamme seuraa itsellemmme säännöllisesti, oli se sitten harvemmin tai useammin. En ole nipo asian suhteen. Virtuaalinen kännykkäyhteys ystävään ei ole kuitenkaan sinulle, eikä minulle sama asia.
8 Viimeisenä asiana sanoisin tässä vielä...
Ystäväni, minä en hylkää sinua, älä sinäkään minua. Pidetään huolta toisistamme! Jokainen päivä on uusi ja mahdollisuuksia täynnä. Ja niitä meillä on vielä monta kun kuljemme yhdessä ain, rinnakkain. Täältä tullaan tämä päivä, mitä me tehtäisiin tänään?!
Kunnioittaen,
ajatuksiasi odotellen,
always,
truly
yours
Kehosi
din krop
your body
...meillä rakkailla lapsilla on monta nimeä!
Terkuin,
Kaisa Oinonen-Kuusisto
Minulla on sinulle usein paljonkin asiaa ja viestittävää, joten nyt kun saan täyden huomiosi, kirjoitan tässä meille kahdelle reilun kourallisen kultaisia ajatuksia jotta yhteistoimintamme sujuisi onnellisesti päiviemme loppuun asti. Kuuntele minua, niin näitä päiviä onnellisia tulee meille reilusti enemmän. Tässä ajatuksiani, ehkä ehdottaisin näitä oikein kultaisiksi ohjenuoriksi. Sääntö sanana on liian jähmettävä. Koska haen sitä että kokisit hyvää oloa onnistumisistasi, etkä hunoa oloa niistä hetkistä jolloin yhteistoimintamme ei suju niin hyvin, kutsun näitä vain ohjenuoriksi. Eli tässä Nuora numero 1...
1 Hyväksy minut. Sellaisena kuin olen.
Olemme kulkeneet yhdessä aivan elämän alusta asti, jo kohdussa. Minä olen sinä, sinä olet minä. Olemme erottamattomat. Olen osaksi geeniperimää, osaksi elämässä tehtyjä valintojasi, elämäntapaasi, myös painos elämäntapahtumistasi. Säilön lihasmuistiini iloja, suruja, jännityksiä, pelkoja. Elän kanssasi joka päivä, joka hetki. Jos en mielestäsi ole täydellinen, niin muista että ei elämäkään aina ole. Mutta yhdessä voimme petrata ja kehittyä parempaan suuntaan. Kannan sinua elämässäsi parhaani mukaan eteenpäin, kanna sinäkin minua.
Josta pääsemmekin hyvin Nuoraan numero 2..
2 Kunnioita minua, kohtele minua kuin ystävääsi.
Se minä olen sinulle. Arvostelun sijaan kerro minulle hyviä asioita itsestäni, mitä osaan, missä olen hyvä, missä olen sitkeä. Hyvä palaute ja läpsäys olalle saa minut jaksamaan, ja ottamaan vastaan silloin niitäkin päiviä, kun en oikein jaksa. Muistan silloin ne asiat joista minussa pidät, ja jaksan taas tsempata!
3 Anna minulle virikkeitä ja elämyksiä
Pidän ulkoilmasta, liikkumisesta, luonnon elementeistä! Joskus tuulen tuiverrus, lempeä aurinko, pehmeän virkistävä sade, on juuri se juttu minulle kun haluaisin lähteä kanssasi joko rauhalliselle kävelyretkelle, uimaan, juoksemaan.. You name it, ja olen aina valmis viettämään kanssasi laatuaikaa!
4 Meillä on oma temperamanttimme.
Muista että sinä ja minä olemme erilaiset kuin ystäväsi kehot. Tehdään niitä asioita yhdessä joista pidämme, sillä tahdilla joista pidämme. Sillä kehityskaarella joka tuntuu hyvältä. Etsitään ja löydetään omat liikuntamuotomme, ja aktiviteettimme. Kunhan muistat että se mistä jokainen keho pitää on liikunta joka saa sydämen pamppailemaan ja veren kohisemaan suonissa, ainakin pari kertaa viikossa noin puolesta tunnista tuntiin. Tämä voi olla ripeä kävelylenkki mäkimaastossa, ehkä kevyempää hölkkää, pyöräilyä, uintia, hiihtämistä, sauvakävelyä, jumppaa, tanssia.. Välineitä ja tapoja liikkua on maailma väärällään, odotan innolla mihin haastat minut seuraavaksi! Kokeilun kautta löydämme varmasti yhteisen juttumme! Anna meille vain itseluottamusta, niin kärrään kyllä sinut mieluusti kotisohvalta paikan päälle. Mennään yhdessä, hymy huulilla!
5 Ravitse ja nesteytä minua. Ajatuksella. Ajalla. Kuunnellen olosuhteita, sisäisiä ja ulkoisia.
Tarvitsen oikeanlaista ravintoa ja tarpeeksi nestettä jaksaakseni kantaa meidät terveinä päivästä päivään. Tarvitsen proteiineja lihasten rakennusaineiksi, pitkäkestoisia hiilihydraatteja energiaksi, oikeanlaista rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita , kaikkia näitä pitääkseni ihan vain kaiken toiminnan yllä. Olen aikamoinen tehdas, jolla on monta työntekijää. Sinä olet minun pomoni. Tee valintoja, jotka ovat meille yhteiseksi hyväksi. Kun voin hyvin, sinä voit hyvin. Kun sinä jaksat paremmin, minä jaksan paremmin. Oikeanlainen, monipuolinen ravinto saa minut hyvälle tuulle, mutta myös sinut. Vitamiinien ja kivennäisaineiden puute vaikuttaa isosti myös mieleen ja hormonitasapainoon. Tämä on tärkeää, muistathan tämän kun seuraavan kerran käydään kaupassa! P.s syötä minut ennen kuin mennään. Vältytään liiallisilta heräteostoksilta!
6 Lepopäivä...
Anna, oi anna meille kahdelle ihan oma lepopäivämme, sekä myös rauhallisia hetkiä päivittäin, että pysymme toistemme perässä. Rentouta minut musiikilla, rauhallisella venyttelyllä aktiivisen päivän päätteeksi, saunalla.. Onhan näitä. Tiedän että olet usein tässä hyvä- lepopäiviä olen viettänyt joskus kanssasi enemmänkin ;) Juttu onkin siinä että haluan kokea ansainneeni tämän. Haluan levätä väsymykseen, kun olet ensin telminyt minun mukavan väsyneeksi! Huolla minua silloin tällöin hieronnalla, saan kuona-aineet ja lihasjännitykset helpommin poistettua, ja pysäytettyä etenemästä.
7 Tarvitsen läheisyyttä.
Kun tulemme paremmiksi ystäviksi, ja meillä on parempi mieli, on helpompi päästää ihmisiä lähellemme. Pidän kun minua halataan. Tykkään halata. Tykkään kulkea niitä kävelylenkkejä toistenkin jalkojen rinnalla. Tiedän että sinäkin voit paremmin kun kuljetan sinua toisen rinnalla, ja saat kertoa iloistasi ja suruistasi vieressä kulkevalle ystävälle, kaverille, sielun kumppanille. Myös neljä karvaisempaakin jalkaa omieni vieressä on kiva, valitse sinä, kunhan saamme seuraa itsellemmme säännöllisesti, oli se sitten harvemmin tai useammin. En ole nipo asian suhteen. Virtuaalinen kännykkäyhteys ystävään ei ole kuitenkaan sinulle, eikä minulle sama asia.
8 Viimeisenä asiana sanoisin tässä vielä...
Ystäväni, minä en hylkää sinua, älä sinäkään minua. Pidetään huolta toisistamme! Jokainen päivä on uusi ja mahdollisuuksia täynnä. Ja niitä meillä on vielä monta kun kuljemme yhdessä ain, rinnakkain. Täältä tullaan tämä päivä, mitä me tehtäisiin tänään?!
Kunnioittaen,
ajatuksiasi odotellen,
always,
truly
yours
Kehosi
din krop
your body
...meillä rakkailla lapsilla on monta nimeä!
Terkuin,
Kaisa Oinonen-Kuusisto
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Normipäivä
Minulta on joskus kysytty, millainen on normaali työpäiväni. Toisaalta työpäiviin voi mahtua vaikka mitä yllätyksiä. Toisaalta taas ne menee hyvinkin normikaavan mukaan. Tässäpä siis yksi perusmaanantai.
Herätyskello soittaa 8.30. En ole innokas aamuvuorojen tekijä. Tämä aika menee jo hyvin.
Ennen lähtöä arvotaan työvaatteet. Maanantaisin ohjailen kaksi tuntia. Tämä vaatii siis läjän vaihtovaatetta.
Maanantaisin olen Leidissä noin 10.30. Minusta on mukavaa olla paikalla ajoissa, saa vähitellen viritellä itseään työmoodiin sekä juoda ensimmäisen kupin kahvia.
AamuPÄIVÄtuntien ohjaaminen on todella mukavaa! Saa hyvän startin päivälle. Aamutunteihin en oikein veny, tämä klo 11.15 on oikein bueno aika.
Jumpan jälkeen nopea suihku ja vastaanottohommiin. Kassatyöt on hyvä aloittaa lounaalla ja kahvilla (sekä hieman punakoilla kasvoilla ja sekaisella tukalla)! Tähän päivään mahtui tämän jälkeen palaveria Anun kanssa, sähköpostien lähettelyä, muutamia tilauksia, työvuorojen uudelleen järjestelyjä sekä ihan perusasiakaspalvelua.
Kassavuoron jälkeen onkin vuorossa päivän toinen ohjaus, BodyBalance. Tässä vaiheessa kello on 18.45. Tähän tuntiin voisi aina lopettaa työpäivänsä! Hektisenkin päivän jälkeen pääsee rauhoittumaan ja rentoutumaan.
Loppupäivä sujuu myös normikaavalla. Vauhdilla bussiin, äkkiä kotiin syömään ja sohvalle katsomaan jotain kivaa hömppää. Ennen nukkumaanmenoa hetkeksi takaisin Harry Potterin maailmaan (luen kyllä usein ihan aikuistenkin kirjoja). Päivä pulkassa. Eipä yhtään hassumpia nämä normipäivät!
Mukavia työpäiviä muillekin,
Petra
Herätyskello soittaa 8.30. En ole innokas aamuvuorojen tekijä. Tämä aika menee jo hyvin.
 | |
| Perusaamiainen. Lisäksi luettavaa. Nyt menee Harry Potterin neljäs. |
Ennen lähtöä arvotaan työvaatteet. Maanantaisin ohjailen kaksi tuntia. Tämä vaatii siis läjän vaihtovaatetta.
 |
| Tällä pitäisi jo pärjätä. Jostain syystä melko tummaa tällä kertaa. |
Maanantaisin olen Leidissä noin 10.30. Minusta on mukavaa olla paikalla ajoissa, saa vähitellen viritellä itseään työmoodiin sekä juoda ensimmäisen kupin kahvia.
 |
| Tavarat kasassa. Päivän aloittaa Bailamama! |
AamuPÄIVÄtuntien ohjaaminen on todella mukavaa! Saa hyvän startin päivälle. Aamutunteihin en oikein veny, tämä klo 11.15 on oikein bueno aika.
 | ||
| Jämptiä lämmittelykyykkäystä =D "Tuohon suuntaan naiset!" |
Jumpan jälkeen nopea suihku ja vastaanottohommiin. Kassatyöt on hyvä aloittaa lounaalla ja kahvilla (sekä hieman punakoilla kasvoilla ja sekaisella tukalla)! Tähän päivään mahtui tämän jälkeen palaveria Anun kanssa, sähköpostien lähettelyä, muutamia tilauksia, työvuorojen uudelleen järjestelyjä sekä ihan perusasiakaspalvelua.
 |
| Tällä kertaa palaverissa puhutti suoraveloitusasioiden muutokset. Näistä tulossa tietoa piakkoin! |
Kassavuoron jälkeen onkin vuorossa päivän toinen ohjaus, BodyBalance. Tässä vaiheessa kello on 18.45. Tähän tuntiin voisi aina lopettaa työpäivänsä! Hektisenkin päivän jälkeen pääsee rauhoittumaan ja rentoutumaan.
 |
| Tätä seuraavaksi. |
Loppupäivä sujuu myös normikaavalla. Vauhdilla bussiin, äkkiä kotiin syömään ja sohvalle katsomaan jotain kivaa hömppää. Ennen nukkumaanmenoa hetkeksi takaisin Harry Potterin maailmaan (luen kyllä usein ihan aikuistenkin kirjoja). Päivä pulkassa. Eipä yhtään hassumpia nämä normipäivät!
Mukavia työpäiviä muillekin,
Petra
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Varoitus! Teksti saattaa aiheuttaa toimintaa ja tuloksia!
Koutsi Rantasen syystervehdys!
Valmistuttuani Valmentamon Hyvinvointivalmentajaksi sain käyttööni mahtavia työkaluja, joilla voin auttaa asiakkaitani helpommin pääsemään kohti tavoitteitaan. Valmennusopeilla olen myös saanut keinoja tukea asiakkaita haastavissakin elämäntapamuutoksissa.
Piristääkseni syyspäivääsi haastan sinut lukija kokeilemaan kotiversiona yhtä lempityökaluistani. Tämä vaatii aikaa 15 min-30 min, mutta vaikutukset saattavat ulottua vaikka vuosien päähän. Älä lähde kiirehtimään tätä bussimatkalla tai tapa aikaa tällä työpaikalla. Anna harjoitteelle aikaa ja keskity hetki vain tähän ja itseesi.
Valmistuttuani Valmentamon Hyvinvointivalmentajaksi sain käyttööni mahtavia työkaluja, joilla voin auttaa asiakkaitani helpommin pääsemään kohti tavoitteitaan. Valmennusopeilla olen myös saanut keinoja tukea asiakkaita haastavissakin elämäntapamuutoksissa.
Piristääkseni syyspäivääsi haastan sinut lukija kokeilemaan kotiversiona yhtä lempityökaluistani. Tämä vaatii aikaa 15 min-30 min, mutta vaikutukset saattavat ulottua vaikka vuosien päähän. Älä lähde kiirehtimään tätä bussimatkalla tai tapa aikaa tällä työpaikalla. Anna harjoitteelle aikaa ja keskity hetki vain tähän ja itseesi.
1. Ota mahdollisimman rento ja mukava asento, ehkä jopa nosta jalat sohvalle tai pöydälle. Sulje silmät, ja mieti minkä arvosanan asteikolla 1-10 annat omalle fyysiselle hyvinvoinnille. Numero kuvastaa omaa näkemystäsi ja oloasi juuri nyt, tänään. Kirjaa numero paperille.
2. Pohdi, mihin haluaisit numeron nostaa? Mikä on tavoitearvosanasi?
3. Kirjaa vapaasti mikä on toisin, kun olet päässyt tavoitearvosanaan, verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseen? Anna ajatuksen lentää. :)
4. Mitä voit itse tehdä, jotta lähdet kohti tavoitearvosanaasi? Kirjaa kaikki pienetkin asiat, joita tulee mieleen.
5. Nyt pitelet käsissäsi pientä toimintasuunnitelmaa. Päätä tulevien viikkojen ja kuukausien päähän, mitkä ovat seuraavat askeleet, jotka otat? Kirjaa tuleville kuukausille yksi teko, jota toteutat, jotta pääset kohti tavoitettasi. Aloita helpoimmasta. Ensimmäinen tekosi on hyvä olla jokin, jota voit lähteä toteuttamaan jo huomenna. :)
Tehdessäni itse tätä harjoitusta hahmottelin päässäni, että olen 9+:ssa, jos minulla on aikaa omille harrastuksille, ja jos opin syömään niin kuin opetan asiakkailleni. Kuvissa yllä on muutamia välitavoitteitani.
Joka viikkoisen oman harrastusajan kanssa en ole vielä onnistunut kertaakaan. Joka viikko olen muka liian kiireinen, että ehtisin sekä tanssimaan että joogaamaan. Tällä viikolla nähtävästi onnistun ensimmäisen kerran.
Ruokavaliomuutoksen marjat ja kasvikset ovat hiipineet aika helposti ruokavalioon. Toki se ei poista sitä totuutta, että niiden lisäksi uppoaa vielä paljon muutakin. Mutta on hauskempaa aloittaa niin, että otan ensin lisää hyviä juttuja ruokavalioon, niin sitten on helpompi vähentää heikompilaatuisia safkoja. Siivet, suklaa ja siideri eivät poistu koskaan, mutta vähentää voi aina.
Toivottavasti tekin saatte syntymään säväyttäviä toimintasuunnitelmia!
Tehdessäni itse tätä harjoitusta hahmottelin päässäni, että olen 9+:ssa, jos minulla on aikaa omille harrastuksille, ja jos opin syömään niin kuin opetan asiakkailleni. Kuvissa yllä on muutamia välitavoitteitani.
Joka viikkoisen oman harrastusajan kanssa en ole vielä onnistunut kertaakaan. Joka viikko olen muka liian kiireinen, että ehtisin sekä tanssimaan että joogaamaan. Tällä viikolla nähtävästi onnistun ensimmäisen kerran.
Ruokavaliomuutoksen marjat ja kasvikset ovat hiipineet aika helposti ruokavalioon. Toki se ei poista sitä totuutta, että niiden lisäksi uppoaa vielä paljon muutakin. Mutta on hauskempaa aloittaa niin, että otan ensin lisää hyviä juttuja ruokavalioon, niin sitten on helpompi vähentää heikompilaatuisia safkoja. Siivet, suklaa ja siideri eivät poistu koskaan, mutta vähentää voi aina.
Toivottavasti tekin saatte syntymään säväyttäviä toimintasuunnitelmia!
-Koutsi Rantanen
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Tasapaino kunniaan!
Tasapainokyvyn harjoittaminen; ajanhaaskausta vai tärkeä osa
jokaisen arkea?
Hyvä tasapaino on jokaisen meidän turvallisen
liikkumisen perusta. Tasapainokyvyn ylläpitäminen ja parantaminen vähentää
merkittävästi kaatumisalttiutta. Tasapainoharjoitteet eivät
ole kuitenkaan pelkästään iäkkäille rouville ja herroille. Jokainen meistä
tarvitsee tasapainokykyä kaikissa arjen tilanteissa ja urheilulajeissa.
Tasapainon hallinta on kehon eri osien yhteistoimintaa ja
kaikki kehossamme tapahtuvat muutokset esim. sairaudet heikentävät elimistön
toimintaa ja vaikuttavat tasapainokykyyn. Säännöllinen treenaus hidastaa tasapainokyvyn
heikkenemistä. Tasapainoa tulisi silti harjoittaa vaikka sen heikkenemisestä ei
olisikaan merkkejä.
On monia hyviä liikuntalajeja joissa tasapainokyky
harjoittuu, kuten hiihto, tanssi, pallopelit ja jooga. Tässä kuitenkin vielä
omia vinkkejäni esimerkiksi kuntosalilla harjoitteluun:
 |
| Kahvakuulaile tasapainoillen (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Bosua voi käyttää myös näin päin (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Tasapainolaudalla voi vaikka kyykätä! (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Kokeile yhdellä jalalla seisomista! (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Bosun päällä selkäliikkeet eivät olekaan enää niin helppoja! (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Tähtitasapaino (Tukijalka koukussa ja ajatus siitä että olet kahden seinän välissä) (c)Sanna Heikkinen |
 |
| Venyttele joskus seisten! (Pakaralihas venyy tässä kuvassa) (c)Sanna Heikkinen |
-Sanna :-)
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Väriterapiaa
Bongasin Kauneus ja Terveys -lehdestä maininnan uudesta värikkäästä treenivaatemallistosta, ja sen yhteyteen oli kirjoitettu kommentti:
Täytyy tunnustaa, että tänä syksynä ovat treenivaatteeni lojuneet ihan liiaksi kaapin pohjalla. Syksyn aikatauluni on ollut rikkonainen, terveydentilani ailahtelevainen ja lopun aikaa onkin sitten motivaatio ollut kadoksissa. Mutta tämä värikäs treenivaatekatsaus toimikin lopulta mainiona motivaattorina. Heti tuli fiilis, että jes, näissä kuteissa pitäs viettää enemmän laatuaikaa. (Huom. ei sohvalla vaan salilla. Sohvalle pukisin pörröisempää!)
Toivottavasti väriterapia välittyy teille muillekin! =)
-Riikka
"Saa nähdä, innostaako tällainen väri-ilottelu suomalaiskuntoilijoita. Ne mustat trikoot kun ovat niin tutut ja turvalliset..."
 |
| (c) Riikka Rekola |
Minähän suorastaan kiihdyin. :-D Tänne kelpaavat kyllä värikkäät treenikuteet! Tosin varsinaista tarvetta uusille ei juuri nyt ole, niitä kun onkin jo mukavasti kertynyt:
 |
| (c) Riikka Rekola |
Kuvasin iloksenne näitä värikkäitä treeniasuja käytännön toiminnassa. Tai ainakin yritin parhaani mukaan. En ehtinyt hälyttää paikalle kuvausapua, joten hoidin itse sekä kuvaamisen, että sen toiminnan. Varsinkin alussa kohtasin haasteita...
 |
| Multitasking! Samanaikaisesti kyykkyä ja kuvausta. Because I can. (c) Riikka Rekola |
 |
| Blondi älysi lopulta kokeilla ajastettua automaattilaukaisua. (c) Riikka Rekola |
 |
| Luonnossa nämä housut näyttävät vielä kirjavammilta. (c) Riikka Rekola |
 |
| Toisinaan sorrun mustiinkin housuihin, mutta silloin ainakin yläpäässä pitää olla väriä! (c) Riikka Rekola |
 |
| Eihän näitä lasketa mustiksi? Parhaissa trikoissa on ehdottomasti kaikenlaisia raitoja, saumoja sekä muita jännittäviä yksityiskohtia. Jos ei ole niitä, pitää olla kreisinä väriä tietty. (c) Riikka Rekola |
Täytyy tunnustaa, että tänä syksynä ovat treenivaatteeni lojuneet ihan liiaksi kaapin pohjalla. Syksyn aikatauluni on ollut rikkonainen, terveydentilani ailahtelevainen ja lopun aikaa onkin sitten motivaatio ollut kadoksissa. Mutta tämä värikäs treenivaatekatsaus toimikin lopulta mainiona motivaattorina. Heti tuli fiilis, että jes, näissä kuteissa pitäs viettää enemmän laatuaikaa. (Huom. ei sohvalla vaan salilla. Sohvalle pukisin pörröisempää!)
Toivottavasti väriterapia välittyy teille muillekin! =)
-Riikka
 |
| Treeni sujuu kuin tanssi! (c) Riikka Rekola |
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Leidit spottivalojen loisteessa
Yhtenä kauniina aamuna lähes puolet Leideistä aloitti aamunsa vetämällä täyden pakkelin naamaan ja hiukset kikkuralle HohDesignin naisten käsittelyssä. Aiemmat valmistelukuviot voit lukea Suvin tekstistä täältä.
Kun viimeisetkin oli saatu maskattua siirryttiin tankkaamaan illan koitosta varten ja rätkättämään maailman menolle ja toistemme unille. Esiintymisjännitys ja tiiviisti yhdessä vietetty treenausaika tuottavat jännittäviä unia :D
Pelipaikalle illan suussa, releet niskaan ja avoin tuijotus fitness kisailijoita kohtaan joita samassa pukkarissa maalailtiin ruskeammaksi ja kimmeltävämmäksi. Pari treenikierrosta lavalla, jonka todettiin olevan ihan yhtä pieni kuin ennenkin. Spotit häikäisevät niin ettei lavan reunaa näe ja jo seisoessa tulee hiki. Vaan kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun vähän säädetään askeleita ja paikkoja.
Ennen h-hetkeä saapuvat paikalle HohDesignin naiset ja korjataan päivän aikana rapistunutta meikkiä ja kiehkuroita metsästetään takaisin ruotuun. Sitten pari kierrosta paniikkia, lavalle ja tsädäm homma ohi! Euforiaa, iloisia ilmeitä sekä hihkuntaa. Iso työ muutaman minuutin tähden, vaan täysin kaiken sen arvoista!
-Taina A.
 |
| Jo kympiltä aamulla näin laitettuina (c) Taina Arjanmaa |
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
 |
| Treenikierroksia (c) Taina Arjanmaa |
 |
| Saisko tähän lavaan jostain lisäosia?!??! (c) Taina Arjanmaa |
 |
| Meikin korjailua takahuoneessa (c) Taina Arjanmaa |
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
-Taina A.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Syysmieli
Mitä sinun syksyysi kuuluu?
Minun syksyyni kuuluu hyvää! Ulkoilen ehkä vähemmän kuin muulloin mutta köllin kotona hyvällä omallatunnolla. Jumppaan ja treenailen. Suljen pimeän ulos verhoilla, poltan kynttilöitä ja himmennän valaistusta. Rakennan pesän kotiini. Keitän teetä useamman kupillisen illassa. Luen ja olen.
Ja jottei synkkyys vain iskisi, varasin pienen pienen matkan, hyvässä hyvässä seurassa :)
Ihanaa syksyä!
- Henriikka
Minun syksyyni kuuluu hyvää! Ulkoilen ehkä vähemmän kuin muulloin mutta köllin kotona hyvällä omallatunnolla. Jumppaan ja treenailen. Suljen pimeän ulos verhoilla, poltan kynttilöitä ja himmennän valaistusta. Rakennan pesän kotiini. Keitän teetä useamman kupillisen illassa. Luen ja olen.
 |
| (C) Henriikka |
Ja jottei synkkyys vain iskisi, varasin pienen pienen matkan, hyvässä hyvässä seurassa :)
Ihanaa syksyä!
- Henriikka
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Voihan flunssa
Niin, nyt on se aika vuodesta kun Facebook alkaa täyttyä flunssapäivityksistä: yksi toisensa jälkeen tiputaan terveiden rivistä, kun kaktukset valtaa kurkut.
Ne hyökkää niin salakavalasti, ne kaktukset meinaan. Ihan viattomasti aamulla heräät, nielaset. Vihlaisu on viiltävä, mutta siinä aamupöpperössä pystyt vielä kieltäytymään uskomasta. Viimeistään hampaidenpesun yhteydessä on pakko todeta, että jokainen nielaisu sattuu korvissa asti. Kaktuksen piikit ne siellä kurkussa majailee.
Kaktukset ei tule koskaan yksin. Niiden paras kaveri tuntuu olevan Ehtymätön Luonnonvara, tunnetaan myös nimellä Räkä. Räkä on ärsyttävä vieras, se antaa odotuttaa itseään. Aina se kuitenkin tulee, ja sen odottaminen raaaaaaaastaa hermoa. Tuliaisena on koko kämpän valtaavat nenäliinatollot ja rohtunut nenänalunen.
Kolmas, sattunainen kumppani, on ehkä se kaikkein ärsyttävin: Yskä. Toisin kuin Räkä, Yskä yllättää aina! Ja just silloin kun ei saisi, eli kesken lauseen, juuri nukkumaan mennessä tai hiljaisessa elokuvateatterissa.
Kolmen kopla on jokaisen liikkujan pahin vihollinen. Juuri kun on saanut hyvän putken reeneihin, ruokavaliot kohdilleen ja hyvän "flown", tulee flunssa ja romuttaa kaiken... Tai siltä se tuntuu, sillä saahan uuden putken aina uudestaan aloitettua (jepjep, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty).
Meille jumppaohjaajille tämä joka syksyinen vitsaus tuo vielä uuden ikävän lisäpulman: "Milloin olen niin kipeä, etten voi mennä ohjaamaan tuntiani?" Vastaus ei ole ihan helppo... Jokainen meistä tietää kuinka hankalaa voi olla saada sijaista, joten sitä tulee helposti mentyä vaikka pää kainalossa ohjaamaan, sillä tunnin peruminen on TODELLA karmiva vaihtoehto. Tunnin vaihtaminen toiseksi ei myöskään vaihtoehtona ole mieluisa, asiakkaille ei vaan millään halua tuottaa pettymystä. Itseäni niin korpesi, kun jouduin tällä viikolla soittamaan Leidiin ja kertomaan sairastumisestani. Eniten harmitti itseni kannalta, kun olin tunnin ohjaamista odottanut innolla jo monta päivää... (Tällä hekellä mulla ei ole omaa tuntia, siksipä nuo sijaistukset on henkireikä.) Onneksi puhelimeen vastasi Petra, ja tiesin, että homma hoituu... Meillä Leidissä onneksi työnantaja hoitaa sijaiset sairastapauksissa. Olisi ihan hirveää alkaa itse järjestellä töitään sairaana.
Flunssa-aallon hyökätessä sijaispalapeli ei ole ihan helppo hallittava. Yleensä useampi ohjaaja sairastuu lähes samaan aikaan, ja nekin, jotka jäljelle jäävät, kuormittuvat hyvin nopeasti. Ei riitä, että sijaisohjaaja saadaan sairastuneen tilalle, vaan on myös mietittävä, miten tämän sijaisen viikkoa voidaan helpottaa. Puhumattakaan siitä, että löydetään ns. oikeanlainen ohjaaja esimerkiksi jollekin lisenssitunnille. Huhhuh!
Onni on kuitenkin mahtavat ohjaajakollegat, jotka auttavat, jokainen kykyjensä mukaan. Uskomattomia venymisiä olen näinä 10+ vuotena nähnyt, ja tehnyt itsekin :-)
Voikaa hyvin, ja pysykää terveinä <3
T. Suvi H.
Ne hyökkää niin salakavalasti, ne kaktukset meinaan. Ihan viattomasti aamulla heräät, nielaset. Vihlaisu on viiltävä, mutta siinä aamupöpperössä pystyt vielä kieltäytymään uskomasta. Viimeistään hampaidenpesun yhteydessä on pakko todeta, että jokainen nielaisu sattuu korvissa asti. Kaktuksen piikit ne siellä kurkussa majailee.
 |
| Kaktuksen pahin vihollinen. Kampaajani tarjoili tätä ja kuuma vettä, ja voi veljet kun toimi. Kaikki muut tämän kikan varmaan jo tiesikin... No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan! (c) Suvi |
Kaktukset ei tule koskaan yksin. Niiden paras kaveri tuntuu olevan Ehtymätön Luonnonvara, tunnetaan myös nimellä Räkä. Räkä on ärsyttävä vieras, se antaa odotuttaa itseään. Aina se kuitenkin tulee, ja sen odottaminen raaaaaaaastaa hermoa. Tuliaisena on koko kämpän valtaavat nenäliinatollot ja rohtunut nenänalunen.
 |
| Asearsenaali. Ei lopu ihan heti kesken. (c) Suvi |
Kolmas, sattunainen kumppani, on ehkä se kaikkein ärsyttävin: Yskä. Toisin kuin Räkä, Yskä yllättää aina! Ja just silloin kun ei saisi, eli kesken lauseen, juuri nukkumaan mennessä tai hiljaisessa elokuvateatterissa.
Kolmen kopla on jokaisen liikkujan pahin vihollinen. Juuri kun on saanut hyvän putken reeneihin, ruokavaliot kohdilleen ja hyvän "flown", tulee flunssa ja romuttaa kaiken... Tai siltä se tuntuu, sillä saahan uuden putken aina uudestaan aloitettua (jepjep, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty).
 |
| Sitten kun mikään muu ei enää auta! (c) Suvi |
Meille jumppaohjaajille tämä joka syksyinen vitsaus tuo vielä uuden ikävän lisäpulman: "Milloin olen niin kipeä, etten voi mennä ohjaamaan tuntiani?" Vastaus ei ole ihan helppo... Jokainen meistä tietää kuinka hankalaa voi olla saada sijaista, joten sitä tulee helposti mentyä vaikka pää kainalossa ohjaamaan, sillä tunnin peruminen on TODELLA karmiva vaihtoehto. Tunnin vaihtaminen toiseksi ei myöskään vaihtoehtona ole mieluisa, asiakkaille ei vaan millään halua tuottaa pettymystä. Itseäni niin korpesi, kun jouduin tällä viikolla soittamaan Leidiin ja kertomaan sairastumisestani. Eniten harmitti itseni kannalta, kun olin tunnin ohjaamista odottanut innolla jo monta päivää... (Tällä hekellä mulla ei ole omaa tuntia, siksipä nuo sijaistukset on henkireikä.) Onneksi puhelimeen vastasi Petra, ja tiesin, että homma hoituu... Meillä Leidissä onneksi työnantaja hoitaa sijaiset sairastapauksissa. Olisi ihan hirveää alkaa itse järjestellä töitään sairaana.
Flunssa-aallon hyökätessä sijaispalapeli ei ole ihan helppo hallittava. Yleensä useampi ohjaaja sairastuu lähes samaan aikaan, ja nekin, jotka jäljelle jäävät, kuormittuvat hyvin nopeasti. Ei riitä, että sijaisohjaaja saadaan sairastuneen tilalle, vaan on myös mietittävä, miten tämän sijaisen viikkoa voidaan helpottaa. Puhumattakaan siitä, että löydetään ns. oikeanlainen ohjaaja esimerkiksi jollekin lisenssitunnille. Huhhuh!
Onni on kuitenkin mahtavat ohjaajakollegat, jotka auttavat, jokainen kykyjensä mukaan. Uskomattomia venymisiä olen näinä 10+ vuotena nähnyt, ja tehnyt itsekin :-)
Voikaa hyvin, ja pysykää terveinä <3
T. Suvi H.
lauantai 28. syyskuuta 2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
I don’t run. And if you ever see me run, you should start running too. Because something is probably chasing me.
“Juokseminen
ei oo mun juttu.”
Kesäkuun lopussa vastasin kuitenkin kysymykseen ”Haluutko lähtee mun kanssa Midnight Runiin?” nanosekunnin miettimisen jälkeen ”No joo!” (Parilla lasillisella viiniä oli ehkä osuutta asiaan.)
Midnight Run, elokuun viimeisenä päivänä Helsingissä. Matka 10km. Jaiks!
Tavoiteajaksi laitoimme 60min-64:59min ja päätimme aloittaa harjoittelun heti ”Onhan tässä kaks kuukautta aikaa!”
Lopulta harjoitteluni jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Liian lyhyitä lenkkejä, liian vähän.
Kun elokuun viimeinen päivä sitten koitti, ei enää auttanut vaan se oli menoa!
Ensimmäiset pari kilometriä kulki kuin siivillä. Oli jopa liiankin helppoa.Kolmen kilometrin kohdalla alkoi askel painaa ja kaikki mahdollinen tökkimään. Kaverillani tämä hetki meni ohi, minulla ei. Taisin neljän kilometrin kohdalla parahtaa että ”Mä en juokse enää koskaan!!”
Vielä viiden kilometrin kohdilla meillä on kaverini kanssa sama väliaika, eli
sinne asti sinnittelin. Lopulta päätin suosiolla hidastaa vauhtia noin kuuden kilometrin kohdalla,
koska olotila alkoi olla aivan kamala. Sisulla etenin kuitenkin kilometri
kerrallaan ja yhdeksännen kilometrin kohdalla alkoi jo helpotus hiipimään
takaraivoon. Viimeiset ylämäet olivat yhtä tuskaa, mutta se fiilis kun tajuat, että maaliin on
enää muutama metri: priceless! Kaikki kurjuus katosi mielestä hetkessä ja
jäljelle jäi vain tyytyväinen ja onnellinen olo.
Kirmasin maaliviivan yli aikaan 1h 8min 59sek, enkä voisi olla tyytyväisempi! Vaikka ylitin tavoiteaikani neljällä minuutilla, olen silti hirveän ylpeä itsestäni etten luovuttanut, koska kaukana se ei ollut! (Kaverini aika: 1h 4min 54sek, eli täysin tavoitteessa ;) Jes!)
”Mä en juokse enää koskaan!!” –huudon uhallakin sanon nyt: ensi vuonna uudestaan!
- Mona
“Mä vihaan juoksemista.”
“Mennään vaan lenkille, kunhan ei juosta.”
Kaikki edellä mainitut lauseet on varmasti joskus tullut meikäläisen suusta ulos.
Aikoinaan en pystynyt juoksemaan edes lyhtypylväiden väliä, sittemmin on vain laiskuus vaivannut.
Pari kesää sitten harrastin juoksua paljonkin ja löysin hetkellisesti ilon lajiin. Talvi tappoi juoksuinnon ja sitten se jäi kokonaan.
Likkojen Lenkin olen juossut nyt neljä (vai onko niitä jo viisi?) kertaa, peräkkäisinä vuosina. Aina lenkin jälkeen päätän aloittaa aktiivisen juoksentelun, mutta koskaan sitä ihmettä ei ole tapahtunut. ..paitsi tänä kesänä.
Palataan tämän vuoden huhtikuuhun. Olin pitkään suunnitellut lenkkeilyn aloittamista ja lähdinkin ensimmäiselle juoksulenkille Kauppiin. Lenkkiseurani oli juoksennellut läpi talven, joten vauhti oli reipas (ainakin minulle). Niinhän siinä kävi, että kolmisen kilometriä minä jaksoin, hädin tuskin. Kyllä nolotti. Ja ärsytti! Kaupista siirryin kaupunkiin bussilla, mutta oli niin kelju olo että raivolla juoksin vielä kaupungista kotiin (kolmisen kilometriä sekin matka).
Tämän pohjanoteeraus-lenkin jälkeen aloitin kevyemmät lenkit omaan tahtiin. Juoksentelin muutaman lenkin rauhalliseen tahtiin ja pikkuhiljaa otin mukaan pitempiä pätkiä. Toukokuun lopussa odotti jälleen Likkojen Lenkki, jonne olin kaverini kanssa suuntaamassa. Lenkin pituus oli 8,5km ja juostiin se läpi suhteellisen rauhallisesti, osittain ruuhkaisen reitin takia, osittain siksi että epäilimme jaksamistamme. 8,5km taittui aikaan 1h 10min. Lenkin jälkeen innostus juoksemiseen pysyi yllä ehkä viikon.
“Mennään vaan lenkille, kunhan ei juosta.”
Kaikki edellä mainitut lauseet on varmasti joskus tullut meikäläisen suusta ulos.
Aikoinaan en pystynyt juoksemaan edes lyhtypylväiden väliä, sittemmin on vain laiskuus vaivannut.
Pari kesää sitten harrastin juoksua paljonkin ja löysin hetkellisesti ilon lajiin. Talvi tappoi juoksuinnon ja sitten se jäi kokonaan.
Likkojen Lenkin olen juossut nyt neljä (vai onko niitä jo viisi?) kertaa, peräkkäisinä vuosina. Aina lenkin jälkeen päätän aloittaa aktiivisen juoksentelun, mutta koskaan sitä ihmettä ei ole tapahtunut. ..paitsi tänä kesänä.
Palataan tämän vuoden huhtikuuhun. Olin pitkään suunnitellut lenkkeilyn aloittamista ja lähdinkin ensimmäiselle juoksulenkille Kauppiin. Lenkkiseurani oli juoksennellut läpi talven, joten vauhti oli reipas (ainakin minulle). Niinhän siinä kävi, että kolmisen kilometriä minä jaksoin, hädin tuskin. Kyllä nolotti. Ja ärsytti! Kaupista siirryin kaupunkiin bussilla, mutta oli niin kelju olo että raivolla juoksin vielä kaupungista kotiin (kolmisen kilometriä sekin matka).
Tämän pohjanoteeraus-lenkin jälkeen aloitin kevyemmät lenkit omaan tahtiin. Juoksentelin muutaman lenkin rauhalliseen tahtiin ja pikkuhiljaa otin mukaan pitempiä pätkiä. Toukokuun lopussa odotti jälleen Likkojen Lenkki, jonne olin kaverini kanssa suuntaamassa. Lenkin pituus oli 8,5km ja juostiin se läpi suhteellisen rauhallisesti, osittain ruuhkaisen reitin takia, osittain siksi että epäilimme jaksamistamme. 8,5km taittui aikaan 1h 10min. Lenkin jälkeen innostus juoksemiseen pysyi yllä ehkä viikon.
 |
| Kuva: pasi.hakala@studiovarjo.fi |
Kesäkuun lopussa vastasin kuitenkin kysymykseen ”Haluutko lähtee mun kanssa Midnight Runiin?” nanosekunnin miettimisen jälkeen ”No joo!” (Parilla lasillisella viiniä oli ehkä osuutta asiaan.)
Midnight Run, elokuun viimeisenä päivänä Helsingissä. Matka 10km. Jaiks!
Tavoiteajaksi laitoimme 60min-64:59min ja päätimme aloittaa harjoittelun heti ”Onhan tässä kaks kuukautta aikaa!”
Lopulta harjoitteluni jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Liian lyhyitä lenkkejä, liian vähän.
Kun elokuun viimeinen päivä sitten koitti, ei enää auttanut vaan se oli menoa!
 |
| Hienosti oli porukkaa juoksemassa! (c) Mona Skarp |
Ensimmäiset pari kilometriä kulki kuin siivillä. Oli jopa liiankin helppoa.Kolmen kilometrin kohdalla alkoi askel painaa ja kaikki mahdollinen tökkimään. Kaverillani tämä hetki meni ohi, minulla ei. Taisin neljän kilometrin kohdalla parahtaa että ”Mä en juokse enää koskaan!!”
Kirmasin maaliviivan yli aikaan 1h 8min 59sek, enkä voisi olla tyytyväisempi! Vaikka ylitin tavoiteaikani neljällä minuutilla, olen silti hirveän ylpeä itsestäni etten luovuttanut, koska kaukana se ei ollut! (Kaverini aika: 1h 4min 54sek, eli täysin tavoitteessa ;) Jes!)
”Mä en juokse enää koskaan!!” –huudon uhallakin sanon nyt: ensi vuonna uudestaan!
 |
| Vähän tais tyttöjä jännittää ennen starttia. (c) Heidi |
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Jumppabileet!
Ne on ne sähköjänisten kokoontumisajot, ne jumppabileet, eli 'konvensöni' tai sitten tuttavallisemmin ihan jumppatapahtuma. Tapahtuma, jossa erilaisiin ryhmäliikuntoihin hurahtaneet tai niitä työkseen harjoittavat kokoontuvat. Taphtumia on monenlaisia, pieniä ja suuria, kotikaupungissa, isolla kirkolla ja vaikka ulkomailla asti. Tällä kertaa kerron miten minun osaltani sujui Helsinki Workout.
Etukäteen, noin pari kuukautta etukäteen, otan yhteyttä homman järjestäjään ja tahdon vinkua omaa blogiani varten lippua arvottavaksi. Sovitaan, että kirjoittelen tapahtumasta ennakkoon ja saan arpoa tästä kiitokseksi yhdelle lukijalle kahden päivän "hupirannekkeen". Hyvävelihengessä saan myös itselleni rannekkeen. Maksettavaksi jää enää matkat, hotelli ja sijaiset omille tunneille. Äärimmäisen halpaa siis ;) Vaan mikä hupi olisi ilmaista?
Kun tapahtuma on kohdilla starttaamme matkaan PT-kollegan kanssa. Noudan hänet Valkeakoskelta kyytiin ja tiputan samalla kahvakuulia lainaan muutaman kymmenen kilon edestä. Matkalla ehditään vaihtaa kuulumiset ja rätkättää isot naurut monellekin asialle. Saavumme paikanpäälle nippa nappa ajoissa ja hotelliin checkaamisen jälkeen täyttä hanaa metrolla pelipaikalle Kaapelitehtaalle.
Ensimmäinen treeni: etsi sisäänkäynti ilman opasteita... Toinen treeni: koita päästä sisään asiallisesti oikealta puolelta tiskiä kun hämmentyneet kanssajumppaajat tulevat sisään rakennuksen uumenista väärältä puolelta tiskiä... Kolmas treeni: vedä happea ja käy keräämässä itsellesi pump-setti koska tunti alkaa NYT.
Tunnin jälkeen olikin sitten muutama hetki tutustua koko miljööseen, tavata miljoona ihanaa tuttua, hypistellä jumppatrikoita, tehdä lehtitilaus ja niin edelleen. Ja sitten epätoivoista suihkutilojen etsintää. Ei löydetty, joten vessassa vaihtoon jumppavermeet ja BodyCombat tunnille mars mars. Perjantai oli niinkin lyhyt, että tuon tunnin jälkeen matka suuntasi hotellille suihkuun, syömään ja tutimaan.
Lauantai aamuna kolottaa, mutta aamiaispöydässä on liian paljon valittavaa että kaikkea ehtisi koittaa. Matkakaveria harmittaa, kun hänen otettuaan miniwienerin aamiaisen jälkkäriksi oli paikalle tuotu myös kanelipullia! En ole silmät sirrissä edes nähnyt mitään pullia, vääryys!!!
Lauantaina tunnen kuinka betonilattia tärisee basson voimasta, käyn ihailemassa BodyCombattia kolmen kröhöm... noh kiinteän herrasmiehen esittämänä (:D) ja osallistun vähintään kuudelle tunnille. Muutamia mainitakseni BodyVive, Gymstick muscle, Functionality 2.0, Naisten itsepuolustus ja Bootcamp. Joogaakin oli ohjelmassa, mutta ohjaaja on sairastunut ja ketään ei olla saatu tilalle.
Mietin miksi jokaisen tunnin nimi pitää olla englanniksi? Sittemmin hirnun ääneen ajatukselle RuumisPumppaus ja KuntosaliTikku lihas -tunneista. Teen tämän Functionality 2.0 tunnin aikana ja tuttu kouluttaja toteaa tunnin jälkeen että taisi Arjanmaata hieman väsyttää kun ei ihan kulkenut muu kuin lattialla kippurassa nauraminen. Noh, mikäs siinä, menkööt! Tapa se on tuokin jäädä ohjaajan mieleen parin sadan jumppaajan joukosta ;)
Jumppabileet on hoidossa ja joukkohurmos saavutettu. On ihan sika kivaa olla välillä ohjattavana, tunnilla ihan pihalla, eikä mistään vastuussa. Ihan vaan jumppaajana muiden joukossa. Lihaksetkin on ihan erilailla kipeät tuon jälkeen.
-Taina A.
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Etukäteen, noin pari kuukautta etukäteen, otan yhteyttä homman järjestäjään ja tahdon vinkua omaa blogiani varten lippua arvottavaksi. Sovitaan, että kirjoittelen tapahtumasta ennakkoon ja saan arpoa tästä kiitokseksi yhdelle lukijalle kahden päivän "hupirannekkeen". Hyvävelihengessä saan myös itselleni rannekkeen. Maksettavaksi jää enää matkat, hotelli ja sijaiset omille tunneille. Äärimmäisen halpaa siis ;) Vaan mikä hupi olisi ilmaista?
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Kun tapahtuma on kohdilla starttaamme matkaan PT-kollegan kanssa. Noudan hänet Valkeakoskelta kyytiin ja tiputan samalla kahvakuulia lainaan muutaman kymmenen kilon edestä. Matkalla ehditään vaihtaa kuulumiset ja rätkättää isot naurut monellekin asialle. Saavumme paikanpäälle nippa nappa ajoissa ja hotelliin checkaamisen jälkeen täyttä hanaa metrolla pelipaikalle Kaapelitehtaalle.
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Ensimmäinen treeni: etsi sisäänkäynti ilman opasteita... Toinen treeni: koita päästä sisään asiallisesti oikealta puolelta tiskiä kun hämmentyneet kanssajumppaajat tulevat sisään rakennuksen uumenista väärältä puolelta tiskiä... Kolmas treeni: vedä happea ja käy keräämässä itsellesi pump-setti koska tunti alkaa NYT.
Tunnin jälkeen olikin sitten muutama hetki tutustua koko miljööseen, tavata miljoona ihanaa tuttua, hypistellä jumppatrikoita, tehdä lehtitilaus ja niin edelleen. Ja sitten epätoivoista suihkutilojen etsintää. Ei löydetty, joten vessassa vaihtoon jumppavermeet ja BodyCombat tunnille mars mars. Perjantai oli niinkin lyhyt, että tuon tunnin jälkeen matka suuntasi hotellille suihkuun, syömään ja tutimaan.
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Lauantai aamuna kolottaa, mutta aamiaispöydässä on liian paljon valittavaa että kaikkea ehtisi koittaa. Matkakaveria harmittaa, kun hänen otettuaan miniwienerin aamiaisen jälkkäriksi oli paikalle tuotu myös kanelipullia! En ole silmät sirrissä edes nähnyt mitään pullia, vääryys!!!
Lauantaina tunnen kuinka betonilattia tärisee basson voimasta, käyn ihailemassa BodyCombattia kolmen kröhöm... noh kiinteän herrasmiehen esittämänä (:D) ja osallistun vähintään kuudelle tunnille. Muutamia mainitakseni BodyVive, Gymstick muscle, Functionality 2.0, Naisten itsepuolustus ja Bootcamp. Joogaakin oli ohjelmassa, mutta ohjaaja on sairastunut ja ketään ei olla saatu tilalle.
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Mietin miksi jokaisen tunnin nimi pitää olla englanniksi? Sittemmin hirnun ääneen ajatukselle RuumisPumppaus ja KuntosaliTikku lihas -tunneista. Teen tämän Functionality 2.0 tunnin aikana ja tuttu kouluttaja toteaa tunnin jälkeen että taisi Arjanmaata hieman väsyttää kun ei ihan kulkenut muu kuin lattialla kippurassa nauraminen. Noh, mikäs siinä, menkööt! Tapa se on tuokin jäädä ohjaajan mieleen parin sadan jumppaajan joukosta ;)
 |
| (c) Taina Arjanmaa |
Jumppabileet on hoidossa ja joukkohurmos saavutettu. On ihan sika kivaa olla välillä ohjattavana, tunnilla ihan pihalla, eikä mistään vastuussa. Ihan vaan jumppaajana muiden joukossa. Lihaksetkin on ihan erilailla kipeät tuon jälkeen.
-Taina A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)