Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2013

Löytyykö kesä-Leidien kalentereista vielä tilaa?


Toukokuu on ehdottomasti yksi lempikuukausistani. Kevät on vasta aluillaan ja ilmapiiri on ihanan levoton ja malttamaton kesän suunnitelmien suhteen. Teitä leidejä seuratessa ja kuunnellessa kuulostaa jo nyt siltä, että luvassa on taas vauhdintäyteinen ja aktiivinen kesä.  Ennen kuin te kesä-Leidit saatte buukattua koko kesäkalenterinne täyteen, haluan kutsua teidät mukaani viettämään Leidien kesäiltaa ma 1.7 klo 17.00 alkaen. 

(c) Leidi


Kesäillan yhteinen ohjelma alkaa lenkillä ( 8km), joka juostaan/kävellään Leidiltä Arboretumin maisemiin. Lenkin jälkeen suihkutellaan/saunotaan Leidissä. Loppuillaksi noin klo 19.00 painellaan omien eväiden kanssa Näsinpuistoon piknikille. Jos sää ei ole puolellamme, mennään porukalla illallistamaan ravintolaan. Jos et ehdi koko illaksi seuraamme, voit osallistua vain juoksuun tai tulla nauttimaan piknistä, kun ehdit.

(c) Leidi


Ilmoittautuminen ja lisäinfoa illasta mailiosoitteesta krista.rantanen@leidi.fi tai, jos törmätään Leidillä saa huudella perään ;)

Kesä-Krisu

(c) Leidi

lauantai 18. toukokuuta 2013

Fanitus on mentaalilaji

Petra kirjoitti aikaisemmin, ettei ole ollut koskaan mikään fanittaja.
Olen siis täysi vastakohta...

Fani. Fanittaja. Fanityttö.

Fanityttöä jännitti Juha Metsolan kainalossa. (c) Mona Skarp

Semmoinen minä olen ollut, ihan pikkutytöstä saakka!

  • Olen juuri se tyttö, jonka oli saatava Leijonapaita torilta vuonna -95.
  • Olen se tyttö, joka on itkenyt räkä poskella eturivissä aina, kun Kornin Jonathan on kävellyt lavalle.
  • Olen se tyttö, joka on nähnyt Stam1nan livenä lukemattomia kertoja (lopetin laskemisen neljännentoista keikan jälkeen...)
  • Olen se tyttö, joka rakensi huoneeseensa koko seinän kokoisen "alttarin" Esa Pirnekselle vuonna 2003, kun Tappara voitti mestaruuden.
  • Olen se tyttö, jonka käsivarteen on tatuoitu lempparibiisin sanoja.

Pienet punapäät odottivat Lapkoa innoissaan Provinssissa. (c) Mona Skarp

Siitä saakka kun muistan, olen aina fanittanut jotain. Se on saattanut olla bändi, laulaja, näyttelijä, joukkue tms. Pitkäaikaisimmat fanituskohteeni ovat Korn ja Tampereen Tappara.

Pienenä tyttönä luukutin Kornia, muiden kuunnellessa ysäripoppia. Kornin musiikki auttoi vaikeina hetkinä, ja yhä edelleen löydän siitä paljon uutta. Ehdottomasti maailman paras bändi - koskaan!
Ensimmäisen Kornin keikan näin ollessani 15-vuotias. Keikan jälkeen kädet ja jalat tärisivät, itkusta ei tullut loppua ja olin aivan sanaton.

Eräältä keikalta saatu matkamuisto! Olin ainut tyttö eturivissä, joten kiinnitin huomion melko tehokkaasti. "To you!", minulle sanottiin samalla kun pleku ojennettiin. Arvaatte varmaan, itku tuli. (c) Mona
Mutta entäs sitten tämä Tappara. Noh, kotooltahan kaikki on lähtöisin. Meillä se on aina ollut äiti, joka on innokkaasti seurannut matseja.
Pienestä pitäen on ollut selvää, että Tapparaa kannatetaan. En tiedä mitä siskolleni on tapahtunut, mutta hän ei ole minun ja äitini kanssa samassa leirissä... (Sisko kannattaa onneksi Jyppiä, ei sentään Ilvestä ;D).

Peleissä ravaaminen alkoi teininä. Parhaan kaverin kanssa istuttiin päätykatsomossa ja fanitettiin Esa Pirnestä. Tai no, minä fanitin.
Ja voi sitä riemua kun vuonna 2003 Tappara voitti Suomenmestaruuden! Keskustorilla keräiltiin nimikirjoituksia ja väännettiin porukalla itkua. Ja kyllä, sain myös Pirneksen nimmarin.

Mikään ei ole muuttunut. (c) Mona Skarp
Aika kuluu, fanitus säilyy. Tällä hetkellä fanitan edelleen Tapparaa ja Kornia. Fanitan myös muutamaa loistavaa Dj:tä, esimerkkeinä Avicii ja Hardwell. Yksittäisistä henkilöistä täytyy vielä mainita Kalle Kaijomaa, Juha Metsola ja Jarno Koskiranta. Heitä olen myös fanittanut tämän vuoden aikana ja fanitan edelleen.

Joskus täytyy yökerhossakin juosta tutun kasvon perään... Tällä kertaa uhrina oli Tapparan Niclas Lucenius. (c) Mona Skarp
En voisi kuvitella elämääni ilman fanityttötouhua! Siitä saa niin paljon.
Kaveripiirissäni on onneksi muitakin fanittajia. Ihan parhaita hetkiä ovat olleet ne hetket, kun olet esim. keikalla/pelissä semmoisen ystävän kanssa, joka on yhtälailla sekopää kuin mitä itse on. Se, että voit napata kaveria kädestä ja katsoa silmiin, tuntea sen huikean fiiliksen kun se oma idoli on lähellä - priceless!

Koskirannalle tsemppiä ja onnea Mm-kisoihin! (c) Mona Skarp
Aurinkoa päiviinne Leidit, muistakaa fanittaa!

-Mona

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Terveisiä Tallinnasta

Pääsin päivätyöni mukana pariksi päiväksi virkistymään kulttuuriopintomatkalle Suomenlahden eteläpuolelle. Koska reissu oli lyhyt, jätin juoksukengät ja treenivaatteet suosiolla pakkaamatta. Vähän harmittelin, että jouduin flunssan takia jättämään väliin lähtöpäiväksi suunnittelemani treenin Leidin tanssimaratonissa, mutta kaksi päivää kaupunkia käveltyäni en harmittele enää. Jokainen Tallinnan-kävijä varmasti tuntee vanhan kaupungin mäet ja portaat pohkeissaan! Minä myös. Otinkin kaiken irti hyötyliikunnasta ja testasin jopa hotellihuonejumppaa uusimman Kauneus ja terveys -lehden ohjeilla. Erityisesti innostuin pumppailemaan matkassa turvonneita ja väsähtäneitä jalkoja ja varpaita. Ja kas, flunssakin tuntuu parantuneen, kun on malttanut hetken ottaa vähän iisimmin.




Muutaman päivän jumppapaaston (ja herkuttelun) jälkeen treeni maistuu taas entistä paremmalta - varsinkin kun matkalta tarttuivat mukaan uudet treenihousut; kuinkas muuten! 

- Henriikka :)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Paluu lavalle

Kuukaudelleen tasan 11 vuotta. Niin kauan ehdin jumppaa ohjata, ennen kuin viime kesänä tuli elämäni pisin stoppi. "Ne" sanoo, ettei raskaus ole sairaus, mutta silti se voi siltä tuntua. Omaksi pettymyksekseni mun oli pakko myöntää, että kroppa ei nyt vaan kestä ja että on aika astua hetkeksi syrjään... Kunnes! Kunnes pari viikkoa sitten pääsin taas rakastamani asian pariin, pääsin ohjaamaan :-)

Muokkaustunnille oli sijaistarve. Tsekkasin kalenterin, tai siis lapsenvahdin kalenterin, ja tyhjää oli. "Nyt tai ei koskaan" ajattelin, ja siitä sitten nimi työvuorolistaan. Se on nimittäin niin, että mitä kauemmin on ohjauskuvioista ulkona, sitä korkeammaksi nousee rima palata takaisin.

Muokkauksia on näinä vuosina tullut ohjailtua useamman ohjelman verran, joten varastossa oli mistä valita. Nappasin oman lemppariohjelman, ja aloin tulkata omia muistiinpanoja. Voin kertoa, että se oli tämän prosessin vaikein osuus, heh! Onneksi mulla on tapana tehdä ohjelmat musiikin kanssa yks-yhteen, joten levyn soittaminen palautti kuviot mieleeni. Varastosta löytyi muokkauksia myös c-kasetille tehtynä, mutta unohdin ne ohjelmat suosilla.
Kryptiset muistiinpanot
(c) Suvi Helén

Seuraava vaihe oli penkoa vaatekaappia. "Mitä mulla olikaan tapana pitää tunnilla...? Hmm... Meneeköhän toi toppi päälle...? Mihin näitä ranteen hikinauhoja tarvikaan...?" (No ei mihinkään, ne on mulla käsissä vain näön vuoksi.)

Sopivat releet löyty vihdoin, ja ei kun Leidiin!

Kuka on sotkenu mun vaatekaapin? ;-)
(c) Suvi Helén
Ennen tuntia jännitys oli juuri sopiva: Pikkusen perhosia vatsassa, mutta silti rento fiilis. Ja heti kun levy lähti soimaan, tuli tunne, etten olisi poissa ollutkaan... :-)

Terkuin,
Suvi