Kun Leidi pistettiin pystyyn, oli alusta asti selviää, että tanssilliset tunnit on meidän kilpailuvaltti. Osaamista oli talossa, ja on edelleen, ja hyviä tanssitunteja meiltä edellytettiin. Siihen maailman aikaan, eli 10 vuotta sitten tanssitunti = (vaikea?) koreografinen tunti. Zumba ei siis ollut vielä Suomeen rantautunut, eikä Shabamia oltu vielä keksittykään... Asiakkailta alkoi enenemässä määrin tulla meille toivetta, että olis ihanaa, jos olis helppo tanssitunti. Siis sellainen, ettei "mene jalat solmuun" ja "pää pyörälle". Siinäpä se, markkinarako.
Markkinaraon täyttäminen ei ollutkaan niin yksinkertainen asia mitä aluksi luulla saattaa. Les Millsillä oli siihen aikaa olemassa BodyJam, ja jokunen kausi sitä taisi meilläkin olla. Valitettavasti 3kk samaa, helppoa ohjelmaa kalliilla lisenssimaksulla ei sopinut meille. Tuntui turhauttavalta pyörittää konseptituntia, kun tiesimme, että itse olemme varsin kykeneväisiä suunnitelemaan ja ohjaamaan itse jotain vastaavaa.
Tässä vaiheessa kävi siis selväksi, että konseptoimme itse helpon tanssitunnin. En enää muista miten ja miksi se nakki sitten napsahti mulle, mutta niin vaan kävi. Haaste oli saada tunnista helppo ilman, että siitä tulee tylsä. Niinpä niin, helpommin sanottu kuin tehty. Oma kokekus on se, että on kaksi asiaa, jotka tekee tanssitunnista vaikean: a) pitkä sarja joka pitää muistaa, b) koukeroiset kuviot. Siispä, ei pitkää sarjaa, eikä koukeroisia kuvioita. Niistä tuli Iisidancen perusjalat. Muutama iterointikierros konseptista kävi läpi ainakin Kristan ja Henriikan, muistaakseni. Lopulta tunnin rakenne ja fiilis saatiin valmiiksi:
1. Alkulämmittely, jossa nostetaan syke, tehdään kehoa avaavia liikkeitä ja harjoitellaan muutama vaikeampi jalkakuvio valmiiksi.
2. Sarja, jonka tyylilaji voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. 3 harjoittelubiisiä + loppubiisi
3. Toinen sarja, eri tyyliä.
4. Jäähdyttely rauhallisen musiikin mukana + venyttely
 |
| Täällä ne sarjat syntyy, lastenhuoneessa |
 |
| Viimeistely omassa rauhassa isossa tilassa |
 |
| Lopputulos |
Tällä rakenteella on nyt menty jo monta vuotta ja voin sanoa, että TOIMII. Sarjojen tyylit on vaihdelleet Broadwaysta Bronxiin, on Smooth Jazzia, kasarihittejä, rokkia, reggeatonia, balletonea, jne. Ja on muuten niin siistiä!!!
Ja se fiilis. Koitan aina sanoa, että väärin ei voi tehdä. "Kunhan et törmää kaveriin, niin sooloilla saa". Näinhän se on, että heittäytymällä se fiilis tulee. Ja voi pojat, tai siis siskot tässä tapauksessa, miten on siistiä sieltä lavalta katsoa kun te teette täysillä ja heittäydytte. Ja ne spontaanit huudahdukset, taputukset, hymyt, ja keskittyneet katset - se on se mun palkka tästä työstä.
 |
| Mun motto |
Tanssiterkuin,
Suvi
Ps. Zumba, ei se niin uusi juttu ole. Oltiin Anun kanssa vuonna 2001 rapakon takana konferenssissa. Ja siellä me silloin Zumbattiin. Me myös osallistuttiin "stripaerobic" tunnille. Se oli siis nimensä mukaisesti salonkikelpoista ryhmäliikuntastrippausta. Kumma ettei se ole rantautunut suomeen ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti