Jumppaähky

Tampereella järjestettiin 31.1. NRJ Workout -ryhmäliikuntatapahtuma. Lähdin tarkastamaan, millaisia ideoita ja elämyksiä näissä bileissä olisi jumppa-addiktille tarjolla.

Näillä pärjää: runsaasti kuivia vaatteita ja eväitä.

Ja kyllähän siellä jumpata sai kerrankin niin maan sydämensä kyllyydestä. Oli hauskaa painaa treeninsä kerrankin värivalojen räiskeessä ja satojen sheikkaajien jumppatrikoomeressä.

BodyCombat-soturit mielikuvitustappelussa

BodyCombat ei ole kaikkein rakkain laji minulle, mutta ammattilaisten ohjauksessa on aina ilo viilettää. Tämänkin tunnin tehokkuus ja järki perustui jälleen kerran täysin siihen, kuinka hyvin muisti rekrytoida keskikropan lihakset mukaan toimintaan koko tunnin ajaksi. Muistinko, jaksoinko, pystyinkö? En aivan tainnut.

Ohjaajan "muutama vielä" tarkoittaa yleensä "neljäsataa vielä".

Tiedätkö tilanteen, kun on valmis näkemään todella paljon vaivaa viikkokalenterinsa organisoimiseen päästäkseen Juuri Sille Tietylle Tunnille? Takavuosina BodyJam oli minulle se moneen kertaan kynällä ympyröity tunti oman salini tuntikalenterissa. Vanha kunnon BodyJam keräsi jälleen kerran pojot kotiin päivän parhaimpana meininkinä. Etenkin kun tunnin vetivät ohjaajat, joista paistoi rakkaus lajiin, jotka osasivat hommansa ja kuorruttivat sen asenteella. Aitous, se näkyy.

Ei lähde burpee tällä eväällä.

Salaatti oli totaalisen liian kevyt "lämmin ateria" tähän kuuden jumppatunnin sessioon. Niinpä päivän viimeisellä tunnilla kroppa oli lyijyä eikä pää pystynyt vastaanottamaan enää yhtään käskyä. Viimeinenkin kilon kiekko paikoilleen, tanko tellinkiin ja painavassa ähkyssä mutta kevyen iloisin mielin kotiin. Syömään, saunaan ja 13 tunnin yöunille. Zzz.

- Eeva

Kukapa sitä yksin viitsisi combatoida.