Sivut

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sijaistamisen riemut

Olen ollut Leidissä jumppia ohjaamassa parisen vuotta, joista viimeisen puolisen vuotta sijaisen roolissa. Asiakkaat ovat jo tuttuja, mutta nyt varsinkin kun käynnit Leidissä ovat vähentyneet radikaalisti, näkyy joka kerralla ihan uusiakin kasvoja.

Sijaisen rooli on aikalailla erilainen kuin viikottaista tuntia pitävän ohjaajan. Tunti tulee omien muiden treenien ja ohjausten päälle, sijaistamaan soitetaan usein nopealla aikataululla ja tärkeimpänä asiana sijaistus jännittää ihan hullun lailla.

Miksi sijaista sitten jännittää? On yksi homma tulla pitämään omaa tuntiaan hyvin valmistautuneena, tuttujen tuntilaisten eteen. Sekin jännittää toisinaan. Mutta kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa menet pitämään maailmankuulun luennoitsijan luentoa päivän varoitusajalla aiheesta jonka kyllä tiedät, mutta luennolle jota ajattelit itse mennä kuuntelemaan. Kutitteleeko jo vatsanpohjassa? Niinpä niin, tilanne on vähän samanlainen.

Tiedät että osa tuntilaisista pettyy, kun paikalla ei olekaan odotettu tuttu ohjaaja. Tiedät että toisia harmittaa, kun tunnilla ei välttämättä tehdä sitä samaa mitä tutun ohjaajan kanssa. Vaikka vetäisin konseptituntia kuten Bodypump, teen kuitenkin jotain hieman toisin kuin tunnin vakituinen ohjaaja.

Näissä tilanteissa tuntilaisten on hyvä muistaa hymyillä rohkaisevasti sijaiselle. Ota homma vaihtelevan treenin kannalta, joka on kehittävämpää kuin samana toistuva sykli. Monet maksavat maltaita vaihtelun saamisesta erilaisten kurssien muodossa, ja sinulle tilaisuus tarjoutuu yllättäen keskellä arkea! Jos sijainen munaa, ole armollinen. Naura virheille hänen kanssaan, älä hänelle. Muista, että valmistautumisaika on voinut olla yllättävän lyhyt. Sijainen tekee taatusti parhaansa!

Mitäs nappulaa piti painaa että rokki soi?


-Taina A.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti