Ajatus oli mielestäni loistava! Reilusti ennen kuin joulukuu vaihtui, aloin tarkkailla syömisiäni. Lähinnä siis sitä herkkupuolta, joka tuppaa lähteen lapasesta aika ajoin. Yksinkertaista, ajattelin: Työpäivän aikana ei saa napsia kuin kuivattuja hedelmiä, kotona ei saa käydä herkkukaapilla (joo-o, sellainen löytyy), ja vain yksi herkkupäivä viikkoon.
Ensimmäinen viikko sujuikin hienosti. Koko viikolla en lipsunut kertaakaan, lounaatkin olivat "järkeviä", eli kunnollisia annoksia ja reilusti proteiinia. Herkkupäivänäkin pysyi maltti.
Seuraavakin viikko lähti käyntiin hyvin. Ei lipsumisia, mutta herkkupäivä venähti viikonlopun mittaiseksi...
Tuskaisena seuraavaan viikkoon. Lipsumista ja henkistä päänsärkyä aiheutti mm.
- Joka paikkaan ilmestyvät suklaarasiat. Mitä lähemmäs joulua mennään, sitä enemmän niitä on.
- Juustot. Herkkuni numero 1, mutta kuuluuko se herkkulakon piiriin?
- Siitä puhe mistä puute: Kun kieltää itseltään jotain, ei sen jälkeen mitään muuta ajattelekaan.
Nyt ollaankin tilanteessa, jossa pitäisi ryhdistäytyä. Ja se on kuulkaa vaikein paikka se. Jos mä nyt taas jättäisin napsimiset, voisin vielä onnistuakin. Jouluun kun on se viikko viellä(?!). Aion kyllä vielä tämän projektin loppuun, mutta tämä kerta taitaa jäädä ainoaksi. Tein meinaan ei-niin-yllättävän havainnon itsestäni: ehdottomat kiellot eivät mulle sovi! Kokeilkaapa, kieltäkää itseltänne ehdottomasti vaikkapa suolakurkkujen tai maksalaatikon syönti. Tai annatte luvan kerran viikossa syödä banaania. Eihän sitä muuta sitten näekään kuin suolakurkkumaksalaatikkobanaaneja joka paikassa!!!!!!
Olen mä silti sitä mieltä, että Herkkulakko ennen joulua -ajatus itsessään on nerokas. Toteutus on se mikä tökkii ;-)
Terkuin,
Suklaanhimoinen Suvi
 |
| (c) Suvi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti