Muista myös relata

Kesä on ohi, syksy ja kirpeät aamut saapuvat. Kuntosalilla kuhisee ihmisjoukko ja jumpat täyttyvät pikkuhiljaa, ihanaa aikaa siis! On niin kiva jumpata isossa porukassa ja hommassa on tekemisen meininkiä. Siinä mielessä syksy on paras!

On syksy muutenkin kiva. (c) Mona

…mutta entäs sitten kun on jumpattu ne ensimmäiset viikot joka päivä ja lepopäivistä ei ole tietoakaan? Lihaksia kolottaa, väsyttää, ei huvita. Koko ajan olis nälkä, mutta uuteen dieettiin ei sovi ruisleipä oltermannilla ”Täytyy nääs päästä kesäkiloista eroon”.

"Tänään ei huvittais..." (c) Mona

Liikuntainnon iskiessä täytyy osata erottaa väsymys laiskuudesta. Jokainen tarvitsee lepopäiviä, eihän kehitystäkään tapahdu ilman lepoa. Levon ja riittävän ravinnon ansioista liikunnan ilo pysyy, eikä karkaa ensimmäisen kuukauden jälkeen. Liikunta, ravinto, lepo – siinä kolme muistettavaa. Miksi se lepo unohtuu sitten niin helposti, vaikka se on yhtä tärkeä kuin nuo kaksi muutakin?

Teetä ja sympatiaa - aina välillä. (c) Mona

Vähemmän on enemmän, muuttuu ihmisillä lauseeksi enemmän on enemmän. Enemmän liikuntaa, enemmän kaloreiden karsimista, enemmän tarkkailua. Mutta missä vaiheessa homma menee yli? Ehkä siinä vaiheessa, kun hommasta lähtee mielekkyys. ”Mun pakarat on ihan jumissa, mutta pakko mennä juoksemaan kun on lenkkipäivä”, ”En mä voi ottaa sämpylää, liikaa hiilareita”.

Ja tässä puhuu nyt kokemus.

Paljon hiilareita - ehkä, mutta niin hyviä! (c) Mona

Nauttikaa liikunnasta, nauttikaa ravinnosta ja nauttikaa välillä myös sohvannurkasta ja saunan lämmöstä. Leipokaa omenapiirakka, paistakaa pannukakku, nauttikaa lasi hyvää punaviiniä.

Syksyllä kuuluu nauttia, ihan niin kuin muinakin vuodenaikoina!