Paluu lavalle

Kuukaudelleen tasan 11 vuotta. Niin kauan ehdin jumppaa ohjata, ennen kuin viime kesänä tuli elämäni pisin stoppi. "Ne" sanoo, ettei raskaus ole sairaus, mutta silti se voi siltä tuntua. Omaksi pettymyksekseni mun oli pakko myöntää, että kroppa ei nyt vaan kestä ja että on aika astua hetkeksi syrjään... Kunnes! Kunnes pari viikkoa sitten pääsin taas rakastamani asian pariin, pääsin ohjaamaan :-)

Muokkaustunnille oli sijaistarve. Tsekkasin kalenterin, tai siis lapsenvahdin kalenterin, ja tyhjää oli. "Nyt tai ei koskaan" ajattelin, ja siitä sitten nimi työvuorolistaan. Se on nimittäin niin, että mitä kauemmin on ohjauskuvioista ulkona, sitä korkeammaksi nousee rima palata takaisin.

Muokkauksia on näinä vuosina tullut ohjailtua useamman ohjelman verran, joten varastossa oli mistä valita. Nappasin oman lemppariohjelman, ja aloin tulkata omia muistiinpanoja. Voin kertoa, että se oli tämän prosessin vaikein osuus, heh! Onneksi mulla on tapana tehdä ohjelmat musiikin kanssa yks-yhteen, joten levyn soittaminen palautti kuviot mieleeni. Varastosta löytyi muokkauksia myös c-kasetille tehtynä, mutta unohdin ne ohjelmat suosilla.

Kryptiset muistiinpanot
(c) Suvi Helén

Seuraava vaihe oli penkoa vaatekaappia. "Mitä mulla olikaan tapana pitää tunnilla...? Hmm... Meneeköhän toi toppi päälle...? Mihin näitä ranteen hikinauhoja tarvikaan...?" (No ei mihinkään, ne on mulla käsissä vain näön vuoksi.)

Sopivat releet löyty vihdoin, ja ei kun Leidiin!

Kuka on sotkenu mun vaatekaapin? ;-)
(c) Suvi Helén

Ennen tuntia jännitys oli juuri sopiva: Pikkusen perhosia vatsassa, mutta silti rento fiilis. Ja heti kun levy lähti soimaan, tuli tunne, etten olisi poissa ollutkaan... :-)

Terkuin,
Suvi