Minun päiväni

Blogissamme on ennenkin kirjoiteltu leidiläisen työpäivästä, tällä kertaa haluan kertoa omastani. Valitsin keskiviikko-päivän 4.2.15:

Päiväni alkoi klo 08.45 Leidin vastaanoton avaamisella. Aamun työtehtäviin kuului siivoilua ja omien vastuutehtävien suorittamista.

Aamukahvi on nykyään melko aina saatava! terv. entinen teen juoja! (c) Sanna Heikkinen

tietokonehommia ja vuokrakaappilistoja! :) (c) Sanna Heikkinen

klo 12.00 Luvassa oli toiminnallisen Leidipower-tunnin ohjausta. Tekemisen meininkiä ei puuttunut näiltä naisilta ja mukaan olisi ollut mukava itsekin liittyä! :)

Sain naisilta luvan kuvata niin ettei kasvot näy! ;)

Tässä mennään eikä meinata! (c) Sanna Heikkinen

Tehokkaat hartialiikkeet (c) Sanna Heikkinen

Kahvakuulat odottavat kantajaansa! (c) Sanna Heikkinen

Iltapäivällä työpäiväni jatkui vastaanottohommilla pätkissä. Siinä välissä pääsin revittelemään Zumba-ohjauksen tahdissa. Tästä lajista minä pidän ja toivottavasti asiakkaatkin ovat tykänneet! Tunnilla korostuvat hauskanpito ja rakkaus lattarimusiikkiin.

Höpsähtänyt Zumba-ohjaaja vai intohimoinen tanssittaja? ehkä molempia ;) (c) Sanna Heikkinen

Kun pääsen viimeinkin illasta sulkemaan Liikuntakeskus Leidin ovet, on olo kaikkensa antanut, väsynyt, mutta iloinen siitä että tässä porukassa on mukava työskennellä! Kiitos teille kaikille siitä!


Iloisin kevät terkuin Sanna Saukki Salamanteri :)

Jumppaähky

Tampereella järjestettiin 31.1. NRJ Workout -ryhmäliikuntatapahtuma. Lähdin tarkastamaan, millaisia ideoita ja elämyksiä näissä bileissä olisi jumppa-addiktille tarjolla.

Näillä pärjää: runsaasti kuivia vaatteita ja eväitä.

Ja kyllähän siellä jumpata sai kerrankin niin maan sydämensä kyllyydestä. Oli hauskaa painaa treeninsä kerrankin värivalojen räiskeessä ja satojen sheikkaajien jumppatrikoomeressä.

BodyCombat-soturit mielikuvitustappelussa

BodyCombat ei ole kaikkein rakkain laji minulle, mutta ammattilaisten ohjauksessa on aina ilo viilettää. Tämänkin tunnin tehokkuus ja järki perustui jälleen kerran täysin siihen, kuinka hyvin muisti rekrytoida keskikropan lihakset mukaan toimintaan koko tunnin ajaksi. Muistinko, jaksoinko, pystyinkö? En aivan tainnut.

Ohjaajan "muutama vielä" tarkoittaa yleensä "neljäsataa vielä".

Tiedätkö tilanteen, kun on valmis näkemään todella paljon vaivaa viikkokalenterinsa organisoimiseen päästäkseen Juuri Sille Tietylle Tunnille? Takavuosina BodyJam oli minulle se moneen kertaan kynällä ympyröity tunti oman salini tuntikalenterissa. Vanha kunnon BodyJam keräsi jälleen kerran pojot kotiin päivän parhaimpana meininkinä. Etenkin kun tunnin vetivät ohjaajat, joista paistoi rakkaus lajiin, jotka osasivat hommansa ja kuorruttivat sen asenteella. Aitous, se näkyy.

Ei lähde burpee tällä eväällä.

Salaatti oli totaalisen liian kevyt "lämmin ateria" tähän kuuden jumppatunnin sessioon. Niinpä päivän viimeisellä tunnilla kroppa oli lyijyä eikä pää pystynyt vastaanottamaan enää yhtään käskyä. Viimeinenkin kilon kiekko paikoilleen, tanko tellinkiin ja painavassa ähkyssä mutta kevyen iloisin mielin kotiin. Syömään, saunaan ja 13 tunnin yöunille. Zzz.

- Eeva

Kukapa sitä yksin viitsisi combatoida.

Mun juttu, mun jumppa

Iisidance on mun juttu. Se on mun jumppa. Ihan kirjaimellisestikin jopa. 

Kun Leidi pistettiin pystyyn, oli alusta asti selviää, että tanssilliset tunnit on meidän kilpailuvaltti. Osaamista oli talossa, ja on edelleen, ja hyviä tanssitunteja meiltä edellytettiin. Siihen maailman aikaan, eli 10 vuotta sitten tanssitunti = (vaikea?) koreografinen tunti. Zumba ei siis ollut vielä Suomeen rantautunut, eikä Shabamia oltu vielä keksittykään... Asiakkailta alkoi enenemässä määrin tulla meille toivetta, että olis ihanaa, jos olis helppo tanssitunti. Siis sellainen, ettei "mene jalat solmuun" ja "pää pyörälle". Siinäpä se, markkinarako. 

Markkinaraon täyttäminen ei ollutkaan niin yksinkertainen asia mitä aluksi luulla saattaa. Les Millsillä oli siihen aikaa olemassa BodyJam, ja jokunen kausi sitä taisi meilläkin olla. Valitettavasti 3kk samaa, helppoa ohjelmaa kalliilla lisenssimaksulla ei sopinut meille. Tuntui turhauttavalta pyörittää konseptituntia, kun tiesimme, että itse olemme varsin kykeneväisiä suunnitelemaan ja ohjaamaan itse jotain vastaavaa. 

Tässä vaiheessa kävi siis selväksi, että konseptoimme itse helpon tanssitunnin. En enää muista miten ja miksi se nakki sitten napsahti mulle, mutta niin vaan kävi. Haaste oli saada tunnista helppo ilman, että siitä tulee tylsä. Niinpä niin, helpommin sanottu kuin tehty. Oma kokekus on se, että on kaksi asiaa, jotka tekee tanssitunnista vaikean: a) pitkä sarja joka pitää muistaa, b) koukeroiset kuviot. Siispä, ei pitkää sarjaa, eikä koukeroisia kuvioita. Niistä tuli Iisidancen perusjalat. Muutama iterointikierros konseptista kävi läpi ainakin Kristan ja Henriikan, muistaakseni. Lopulta tunnin rakenne ja fiilis saatiin valmiiksi: 

1. Alkulämmittely, jossa nostetaan syke, tehdään kehoa avaavia liikkeitä ja harjoitellaan muutama vaikeampi jalkakuvio valmiiksi. 

2. Sarja, jonka tyylilaji voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. 3 harjoittelubiisiä + loppubiisi 

3. Toinen sarja, eri tyyliä. 

4. Jäähdyttely rauhallisen musiikin mukana + venyttely 

Täällä ne sarjat syntyy, lastenhuoneessa

Viimeistely omassa rauhassa isossa tilassa

Lopputulos

Tällä rakenteella on nyt menty jo monta vuotta ja voin sanoa, että TOIMII. Sarjojen tyylit on vaihdelleet Broadwaysta Bronxiin, on Smooth Jazzia, kasarihittejä, rokkia, reggeatonia, balletonea, jne. Ja on muuten niin siistiä!!! 

Ja se fiilis. Koitan aina sanoa, että väärin ei voi tehdä. "Kunhan et törmää kaveriin, niin sooloilla saa". Näinhän se on, että heittäytymällä se fiilis tulee. Ja voi pojat, tai siis siskot tässä tapauksessa, miten on siistiä sieltä lavalta katsoa kun te teette täysillä ja heittäydytte. Ja ne spontaanit huudahdukset, taputukset, hymyt, ja keskittyneet katset - se on se mun palkka tästä työstä. 

Mun motto

Tanssiterkuin, 

Suvi 

Ps. Zumba, ei se niin uusi juttu ole. Oltiin Anun kanssa vuonna 2001 rapakon takana konferenssissa. Ja siellä me silloin Zumbattiin. Me myös osallistuttiin "stripaerobic" tunnille. Se oli siis nimensä mukaisesti salonkikelpoista ryhmäliikuntastrippausta. Kumma ettei se ole rantautunut suomeen ;-) 

Ei se sitten ihan niin mennytkään - kilpirauhasen vajaatoiminta-sähellys jatkuu...

Vuosi sitten kirjoittelin kilpparin vajaatoiminnasta.

Tekstini lopussa totesin asioiden muuttuneen. Olin positiivinen ja uskoin vihdoinkin löytäneeni lääkärin joka auttaa minua paranemaan. Oloni tuntui oikeasti hyvältä.

Ja siis olihan se hyvä, noin kuukauden.

Koholla näyttäis olevan... (c) Mona

Koko viime vuoden, helmikuusta lokakuuhun, thyroxin-lääkitystäni nostettiin. Verikokeet, lääkäriaika ja lääkityksen nosto, 2kk odottelua -> verikokeet, lääkäriaika ja lääkityksen nosto, 2kk odottelua… Jne.

Lokakuussa oloni oli todella huono. Söin hevosenannoksen thyroxinia joka päivä, kilpirauhasarvoni olivat liikatoiminnan puolella ja silti nukahtelin työkoneen ääreen, palelin jatkuvasti ja kärsin muistakin oireista. Talsin verikokeiden kanssa työterveyteen, koska minua hoitanut endokrinologi ei enää ottanutkaan potilaita vastaan. Työterveydessä sain kuulla, että minulla ei mitään vajaatoimintaa olekaan, minulla on liikatoiminta ja kaikki mahdolliset vajaatoiminnalta tuntuvat oireet johtuvatkin siitä, että liikun liikaa. Hmm. Lääkärin neuvo oli: lopeta liikunta. Istuin vastaanotolla silmät lautasina ja suu auki – kuulinko mä just oikein?!

Sillä hetkellä ainut minut lämpimänä ja hereillä pitävä asia oli liikunta, ja nyt sekin pitäisi lopettaa? Ei käy. Aloitin raivoisan googlettelun ja kyselyn, oli pakko löytää joku osaava lääkäri.

Putkiloa toisen perään. (c) Mona

Löysin lääkärin – Helsingistä. Varasin ajan – kuukauden päähän, koska aikaisemmin ei ollut vapaita aikoja (kertoi ehkä jostain).

Marraskuussa matkustin Helsinkiin. Tiesin, että tämä lääkäri olisi viimeinen toivoni. Sairaus oli jo tähän mennessä vaatinut niin paljon rahaa (ja aikaa) etten tätä enempää sitä pystynyt asiaan laittamaan.

Istuin lääkärin oven edessä ja tuijotin eteeni. Päässä vaan suhisi.

Lääkäriajan alussa lääkärini kysyi, olisiko minulla mukana mitään testituloksia. Löin pöytään kasan verikoetuloksia. Jaaha, susta on sitten pumpattu muutama kymmenen litraa verta…
Lääkäri tutki tulokseni, kyseli oloni ja mietti hetken, jonka jälkeen totesi homman olevan aivan täysin selvä.

Riks, raks ja poks sanoi silmän verisuonet. (c) Mona

Istuin kuin patsas paikallani ja odotin tuomiota. Tiesin mitä haluan kuulla, koska olin käyttänyt tuntikausia tämän sairauden tutkimiseen. Pieni osa sairastavista tarvitsee eri lääkkeen (tai toisen lääkkeen perus thyroxinin rinnalle), kuin thyroxin.  Kun kuulin sanat ”Tää on ihan selvä homma, sulla ei thyroxin toimi odotetulla tavalla, joten me aloitetaan yhdistelmälääkitys. Jos arvot näyttää tältä, mutta tyttö tuolta, on joku asia kyllä pielessä” , huokaisin helpotuksesta – vihdoinkin.

Mutta koska tätä asiaa ei selvästikään ole tehty meikäläiselle helpoksi, ei tämä(kään) mennyt ihan niin kuin olisin halunnut.  Oli tarkoitus laskea thyroxin alas, jonka jälkeen aloittaa toinen lääke rinnalle marraskuun puolivälissä. Verikokeet kuitenkin paljastivat rautavarastoni olevan likimain tyhjät, joten uutta lääkettä ei voitu aloittaa. Sain kolmen kuukauden rautakuurin, josta on nyt takana kaksi kuukautta.

Tämän hetken tilanne: thyroxin-lääkitys alhaalla ja rautaa nassuun. Väsyttää, palelee, ajatus ei kulje, hiukset lähtee päästä ja paino nousee. Pakko vain ajatella, että tämä on väliaikaista. On mahdollista että olo paranee pelkällä raudalla, mutta ainakaan vielä en ole muutosta huomannut. Helmikuussa seuraavat verikokeet ja katsotaan tilanne uudelleen. Rautavarastojen täyttymiseen menee kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen, joten pessimistinä olen itselleni todennut: toukokuussa helpottaa…

Katkeilee, katkeilee... (c) Mona

Kertoilen lisäkuulumisia taas myöhemmin. Tällä hetkellä keskityn pysymään hereillä ja elämään päivä kerrallaan :)

Ja muille sairastaville, edellisessä kirjoituksessani totesin: ”Jos apua ei löydy ensimmäiseltä lääkäriltä, vaihtakaa. Muistakaa kyseenalaistaa ja vaatia enemmän.” Ja totean tämän uudelleen. Nimim. Kahdestoista lääkäri toden sanoi…

Lämmintä vaan päälle, niin selviää toimistohommista. (c) Mona

Reenailkaa (spinnailkaa!!) meikäläisenkin puolesta arvon Leidit!

-Mona

On kahdenlaista lomatreeniä...

Lomallakin kannattaa treenata, senhän te jo tiesittekin. =) Joskus haasteena on löytää sopiva treenipaikka, mutta toisinaan tarjolla on hienojakin mahdollisuuksia. Viimeisimmällä lomallani koin molemmat ääripäät:

Palasin loppiaisena pitkältä joululomalta, jota vietin mieheni kanssa reissussa. En voi väittää, että olisin erityisen kova lomatreenaaja, ja useimmiten keskitynkin hyötyliikuntaan. Nyt oltiin kuitenkin niin pitkällä lomalla, että oli ihanaa päästä myös salille. Matkakohteessamme Nicaraguassa ei ehkä vielä olla aivan kuntosalitrendien aallonharjalla...

Gimnasio Olimpic Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa (c) Riikka

Hinnasto: päiväpassi 30 cordobaa eli vajaan euron =) (c) Riikka

Sali oli ehkä rustiikkinen, mutta aivan riittävästi varusteltu. ;)  (c) Riikka

 

Peilikin oli hieman kulunut, mutta minut kuitenkin tunnistaa selfiestä? (c) Riikka

Laitteita oli aivan riittämiin! (c) Riikka

Eikä pidä ollakaan liian nirso tilojen suhteen, kunhan pääsee nostelemaan rautaa! ;-) Parin viikon tauon jälkeen tulee aina ihana fiilis treenin jälkeen, kyllä gimnasio Olimpic oli ainakin hintansa väärti!

Hieman myöhemmin siirryimme pienelle trooppiselle saarelle, missä olikin sitten tarjolla todellista herkkua:

Joogaa viidakossa, yes please! =) (c) Riikka

Firefly Yoga Studio, Little Corn, Nicaragua. <3 (c) Riikka

 Little Corn -saarella sain nauttia ihanista joogatunneista. Joogaa oli tarjolla päivittäin aamuisin kahdeksalta ja iltapäivällä neljältä, ja tunnit sopivat hyvin tällaiselle aloittelijallekin. Jäi sellainen olo, että pitäisi tähän arkeenkin saada yksi aamujooga viikko-ohjelmaan, tekisi varmasti hyvää!

- Riikka

Namaste. (c) Riikka

Back in business

Leidin blogi palaa joululomalta ja siinä samalla varmasti useimmat teistäkin valmistautuu arkeen paluuseen. Tänä vuonna ainakin allekirjoittaneella oli pitkästä aikaa kunnon joululoma. Näin sunnuntai-iltana tunnistan tutun lomaltapaluufiiliksen. Se on samaan aikaan kiva, odottava ja silti vähän nihkeä.

Onneksi vuoden 2015 ensimmäinen treeniviikko on täynnä mukaansa tempaavia treenihaasteita. Huomenna maanantaina 5.1. klo 16.30 Henriikka ja minä ohjaamme kimpassa Bodystepin uusimman ohjelman. Luvassa mainio yhdistelmä glitterin ja hien kimallusta ;) Muistakaa tulla ajoissa! Tammikuun tunneilla Bodystep-laudat ovat haluttua tavaraa ;)

Loppiaisena 6.1. on perinteiseen tapaan Leidin Loppiaistanssit. Luvassa vauhdikkaita puolen tunnin pätkiä kaikista Leidin tanssillisista tunneista. Viimeinen puolituntia nautiskellaan venytellen ja rentoutuen. Viime vuosien tapaan haastan teidät napsimaan rohkeasti useampia tunteja ja villisti tutustumaan tunteihin, joita ette ole ennen päässeet kokeilemaan. Tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Tervetuloa starttaamaan arki Leidien kanssa! Yhdessä se on hauskempaa :)

Krista

Myötätuntoa

Myötätunto. Olla myötätuntoinen itseään kohtaan. Sallia itselleen erilaisia tunteita ja erilaisia päiviä. Panna etusijalle itselle mieluisat asiat silloin kun tuntuu, että maailma – tai oma pää – on räjähtämäisillään. Työt tulevat tehdyksi vähän myöhemminkin ja ehkä jopa nopeammin, kun on ensin pitänyt huolta itsestään.

Kiitollisuus. Olla kiitollinen pienistä asioista: iltateestä, raikkaasta ulkoilmasta, perheestä, työkaverin keittämästä kahvista, jumpasta.

Läsnäolo. Pysähtyä kesken kaiken pariksi minuutiksi kuuntelemaan omaa hengitystä. Keskittyä tekemään yksi asia kerrallaan, ajatuksella, loppuun.

Näitä asioita olen harjoitellut tänä syksynä tutustuttuani Mindfulnessiin. Osansa ovat saaneet myös sunnuntain Bodybalance-tunnin treenaajat. :)

Myötätuntoa, kiitollisuutta, läsnäoloa ja lämpöä loppuvuoteen,

<3 Henriikka

Liikunnallinen joululahja

Pähkäiletkö vielä mitä kaverille, äidille, tädille tai siskolle antaisit joululahjaksi? Tai jos et, niin tässä hyvää ideaa ensi joululle!

Itse olen aikaa sitten luopunut pääosin materiaalisista lahjoista, koska loppujen lopuksi ne tahtovat päätyä kaapin perälle pölyttymään.

Olen yrittänyt parhaani mukaan suosia elämyksellisiä tai vaikkapa liikunnallisia lahjoja. Viime vuonna kävimme mieheni kanssa Husky-ajelulla Kainuussa joka oli ihan parasta ajanvietettä!

Hurjaa kyytiä! (c) Sanna Heikkinen

Tänä vuonna halusin miehelleni jälleen jotain mikä liikuttaisi häntä. Tein siis itse liikunnallisen joulukalenterin, jossa jokaiselle päivälle on yksi pieni liikunnallinen tai hyvinvointiin liittyvä tehtävä, kuten ”Syö tänään terveellinen aamupala” tai ”Muista venytellä tänään väh. 30min.” Ideoita keksii varmasti pilvin pimein. Tällaisella lahjalla saat varmasti kaverin motivoitumaan ihan eritavalla. Älä tee kalenterista liian vakavamielistä. Tehtävien täytyy olla mahdollisimman helppoja ja toteutettavia ettei kalenterista tule liian suorittamispainotteinen. Lisää kalenteriin myös mukavia tehtäviä, kuten ” Hemmoteluhetki by (kalenterintekijä)” tai ”Nauti kaverien seurasta”.

Tehtävien esillepano voi olla miten vaan! (c) Sanna Heikkinen

Jos et jaksa väsätä kalenteria, aina voit ostaa lahjaksi lahjakortin meille Liikuntakeskus Leidiin. ;)
(Et valitettavasti kuitenkaan miehellesi. ;) )

IHANAA JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!

toivottelee Sanna

Ei (vieläkään) vauvaa -siispä jumpalle

Terveisiä teille kaikille ihanille Leideille äitiyslomalta! Täällä sitä vielä mennään "yhtenä kappaleena", vaikka nyt voi jo sanoa (melko) varmasti, että alkaa olla ne viimeiset päivät käsillä. Joka viikko tähän asti olen päässyt Leidiin jumppailemaan, ja joka viikko miettinyt olikohan tämä nyt se viimeinen toistaiseksi =)

Ajattelin kertoa teille hieman omia kokemuksiani raskauden ajan liikunnasta. Sitä kuitenkin vastaanotosta ja ohjaajilta paljon kysellään. Useasti kysymykset koskevat sitä, mitä kaikkea voi tehdä raskauden aikana. Millaisille jumpille voi osallistua? Voiko käydä salilla? Pitäisikö liikunta lopettaa jossain vaiheessa?

Oman kokemukseni perusteella voin ehdottomasti suositella liikkumista koko raskauden ajan. Toki omaa kehoa pitää kuunnella, ja sen mukaan toimia. Itse olen huomannut, että oma kroppa kyllä kertoo, jos jotain ei kannata tehdä. Oma raskauteni on sujunut todella "helposti", ja ymmärrän, että liikkuminen voi välillä olla viimeinen asia mielessä jos olotila ei ole hyvä. Ja joskus liikkuminen on vaan jätettävä riskien vuoksi pois.

Mitään rajoituksia ei liikunnan suhteen neuvolasta ole tullut. Enemmänkin siellä on koko ajan kannustettu jatkamaan liikuntaa. Tosin loukkaantumisille riskit lajit, kuten harrastamani ratsastus, oli sellainen, jota ei ihan loppuun saakka kannustettu tekemään. Joskus olen kuullut puhuttavan tietyistä sykerajoista, mutta niistäkään minulle ei ole mainittu. Luulen, että tässäkin suhteessa oma olo jo kertoo jos mennään liian lujaa.

Oma raskauteni on sujunut todella mukavasti. Olen pystynyt liikkumaan koko ajan, melko pitkälle aivan samaan tahtiin kuin ennen raskautta. Ensimmäisinä kuukausina pahoinvointi hieman haittasi menoa, mutta pystyin kuitenkin omat tuntini ohjaamaan, tämän lisäksi kävin pari kertaa viikossa tanssitunneilla sekä ratsastamassa. Pahoinvointini vaati kyllä syömistä AIVAN koko ajan (juuri ennen tunnin ohjaamista vetelin suolakeksejä ja join pillimehua keittiön kätköissä) mutta liikkeelle päästyäni huomasin sen vain helpottavan oloa.

Tanssitunnit ja ratsastus jäivät kuvioista pois kesällä. Tanssitunnit jäivät kesätauolle, ja ratsastuksen jätin raskauden puolivälissä pois ihan turvallisuussyistä. Muutamaa viikkoa ennen äitiyslomille jäämistä jätin osan omista ohjaustunneistani pois, koska ison mahan kanssa tuntien ohjaaminen kävi fyysisesti mahdottomaksi. BodyBalance ei ole ehkä mitä sulokkainta möhömahaisen ohjaajan kera, joka ei taivu enää puoliinkaan asennoista =)

Tällaisella möhöllä jäätiin äitiyslomille. Nyt se alkaa olla, no, hieman suurempi =)

Äitiyslomalla olen liikkunut säännöllisesti. Olen jumpannut, lenkkeillyt, joogannut ja venytellyt. Leidin tunneista näin viimeisillä viikoilla (juurikin lähti käyntiin viikko 42) olen kokenut parhaimmiksi Bailamaman sekä venyttelyn. Vaikka Leidin Bailamama -tunti on se kaikille sopiva Women (eikä raskaana oleville suunnattu 9Months), voin kokemuksesta kertoa, että tunti sopii todella hyvin ihan raskauden loppuun saakka!

Sanoisin siis, että liikkukaa pallomahat omien fiiliksien mukaan! Olkaa armollisia itsellenne, ja kuunnelkaa omaa kehoa. Kaikille tunneille, jotka vaan hyvältä tuntuvat, voi osallistua. Kysykää ohjaajilta apuja ja vaihtoehtoja liikkeisiin, jotka eivät enää tunnu hyvältä. Jossain vaiheessa kun päinmaakuulla ei vain voi enää olla, vatsalihasten rutistelu ei tunnu hyvältä tai hyppiminen ei innosta. Kuntosalikin on mitä parhain vaihtoehto, vaikka siellä en ole itse paljoja raskaana treenaillutkaan. Leidin huippuhyvät Personal Trainerit tekevät teille juuri sopivia ohjelmia, heidän palveluitaan kannattaa ehdottomasti raskaana käyttää! Välillä voi jäädä sohvalle makoilemaan ja ottaa suklaat mukaan ;) Raskautta ei kuitenkaan kannata pitää esteenä liikunalle tai tekosyynä liikkumattomuudelle. Olotila on paljon parempi ja vähemmän turpea, kun liikkuu. Ehkä sitä palautuukin raskauden jälkeen paremmin, se jää itselläkin nähtäväksi. Siihen voidaan palata myöhemmin =)

Ihanaa loppuvuotta, itsenäisyyspäivää, joulunpyhiä sekä uutta vuotta teille kaikille <3

Petra

Liikkumisen trendit vuonna 2015

Myös liikkumisessa on trendilajeja ja uusia tuulia puhaltaa milloin mistäkin päin maailmaa. Hommaa myös tutkitaan vuosittain esim. ACSM:n (American College of Sports Medicine) taholta. Uudet trendit tulevalle vuodelle on nyt koottu ja tässä niiden pohjalta pientä ennustusta Leidien kevääseen.

Miltä kuulostaisi, jos Leidin PT-päivän jälkimainingeissa PT-valmennusta voisikin saada ryhmässä? Tämä on usein kustannustehokas tapa tutustua Personal training -valmennukseen ja myös päästä siihen mukaan vähemmällä paineella, kun valmentajan huomio jakaantuu ryhmässä monen kesken. Ryhmässä voi nousta esiin myös sellaisia keskusteluita ja kysymyksiä, joita ei itse koskaan älyäisi ottaa puheeksi. Personal trainerin ja ryhmän tuki yhdessä siivittävät varmasti tuloksiin!

Toiminnallinen harjoittelu (Functional fitness) niittää mainetta maailmalla edelleen ja niin se on rantautunut Suomeenkin. Anu kävi toiminnallisen harjoittelun koulutuksessa juurikin ja itse olen suorittanut pari vuotta opintoja aiheeseen liittyen männävuosina. Osaamista riittää ja voipi olla, että tulette näkemään sen tulokset kevään lukujärjestyksessä :)

Jos jossain Suomi tai ylipäänsä pohjoismaat ovat edelläkävijän asemassa, se on ulkoilu. Ulkona liikkuminen ei monesti kuulu perinteisen liikuntakeskuksen valikoimaan, mutta miksi se ei voisi kuulua? Miltä kuulostaisi kahvakuulan paiskominen niin että lumi pöllyää tai juoksukoulu jossa harjoitellaan sekä juoksua, että syömistä, että juoksijan lihaskuntoa? Kannattaa ehdotella Leidin vastaanotossa ulkoiluun liittyviä toiveitaan ja katsotaan mitä toiveiden toteuttamiseksi voidaan tehdä.

- Trendilasien takaa Taina A.

ps. Jos jossain ollaan oltu alusta lähtien suorastaan trend settereitä niin laadukkaassa ja asiantuntevassa palvelussa! Kurkkaa ilmoitustaululta Leidin arvot seuraavalla kerralla visiteeratessasi. 

Personal Training-päivän tunnelmia

Leidissä lauantaina 1.11. pidetyssä Personal Training -teemapäivässä kertailtiin terveellisen elämän kulmakiviä: Miten säilytän motivaation säännölliseen liikuntaan? Miten voisin mitata tuloksiani ja kehittymistäni? Mitä syön, jotta treenit sujuvat ja pysyn terveenä?

Päivän päätteeksi vallitsi sellainen tunnelma, että päivän aikana tuli ehkä hieman kertausta, mutta myös uusia oivalluksia. Treenista ja ruokavaliosta kiinnostunut löytää nykyään paljon tietoa, eikä kyse ole lopulta erityisen vaikeista asioista. Vaikeinta lienee saada opit käytäntöön, omiin arkisiin valintoihin. Krista kertasikin luennollaan, miten pienin askelin ja yksi pieni muutos kerrallaan saadaan aikaan niitä suurempia muutoksia. Kannattaa kerrata Kristan vuosi sitten kirjoittama blogikirjoitus. :-) 

 

Virkistävän PT-päivän tunnelmat kuvina:

Krista aloitti päivän motivaatioluennolla.

Emmy kertoo taustalla näkyvän Polar Body Age -laitteistosta.

 Krista pääsi ensimmäisenä laajempaan kehonikäkartoitukseen, kun Emmy demosi Polar Body Age-laitteiston mahdollisuuksia. Myöhemmin oli asiakkaiden vuoro, kaikki halukkaat saivat ilmaisen kehonkoostumusmittauksen päivän aikana. Mikäli olet kiinnostunut kehonikäkartoituksesta, kysy rohkeasti Leidin vastaanotosta!

Ensin Krista pääsi kehonkoostumusvaa'alle.

Leposykkeestä ja verenpaineesta saadaan arvokasta dataa kehonikäkartoituksessa.

Krista ja Emmy tutkailevat ja tulkitsevat saatuja mittaustuloksia.

Luentojen välissä maisteltiin Func Food Finlandin tarjoamia proteiinipatukoita ja -pirtelöitä.

Värikkäitä trikoita esittelemässä Kaisa Oi!Oi!Brasililta. Löydä omasi!

 

Anu kertoi liikkujan tasapainoisesta ravinnosta. Anu on koulutukseltaan myös mm. ravintovalmentaja.

Päivän päätteeksi Anu veti toiminnallisen Leidi ACTION -treenin. Kyseessä on uusi konsepti, joka yritetään saada myös Leidin kevätaikatauluun. Anu kouluttautui tänä syksynä Spartan Gear toiminnallisen harjoittelun ohjaajaksi.

Kuulat odottelevat jo toimintaa.

 Anu esittelee askelkyykkyvariaatioita.

Autonrengaskin saa Leidi ACTION -tunnilla kunnolla kyytiä!

Kuvat (c) Riikka Finnilä

Onnistumistarinoita

Olen aina rakastanut työtäni! Personal trainerin työssä on lukemattomasti hyviä puolia. Erityisen palkitsevaa on seurata sitä, kun ihminen saa kiinni uudesta elämäntavasta ja taival kohti tavoitteiden täyttymistä alkaa. Taival kohti uutta ja parempaa elämää.

Elämäntapamuutos ei ole todellakaan helppoa! Se on jostain tutusta tavasta luopumista ja uuden oppimista. Tulokset eivät synny itsestään vaan niihin on keskityttävä ja on tehtävä paljon töitä. Mutta onko se sittenkään niin kamalaa? Voisiko treenaaminen, terveellinen ruokavalio ja uusi elämäntapa sittenkin olla hauskaa ja mielekästä? Voi, silloin kun sen tekee oikein! 

Tässä ihania onnistumistarinoita siitä, kuinka ihminen voi saavuttaa uskomattomia tuloksia, kun päätös halusta muutokseen on tehty ja joku (Personal trainer) vähän neuvoo sivusta kuinka siinä onnistuu parhaiten. ;)

Tunnollinen Tarja löysi terveellisen elämäntavan useampia vuosia sitten, ja kiloja on sen mukana pudonnut. Aluksi Tarja pudotti painoa aika rajusti ekstreme-dieetillä, mutta (harvinaista kyllä) kilot pysyivät poissa! Nykyisin Tarja käy salilla useita kertoja viikossa, lenkkeilee ja tekee vatsalihastreenin joka ilta. Tahdonvoimaa ei tältä naiselta puutu! Hän tarkkailee edelleen tarkasti ruokavaliotaan. Nopea painonpudotus on pienentänyt jonkin verran Tarjan aineenvahduntaa ja terveellisestä ruokavaliosta lipsuminen aiheuttaakin helposti painonnousua. Nyt onkin projektina saada aineenvaihdunta käyntiin riittävällä ruokavaliolla ja siinä olevalla tarpeeksi isolla energiamäärällä. Hyvin sujuu ja varmasti saadaan viimeisetkin ylimääräiset kilot pois! Ihana Tarja! :)

Tämä nelikymppinen ja vähän reilu satakiloinen nainen hehkui hyvää itsentuntoa ja naisellisuutta jo ensimmäisessä tapaamisessamme puolitoista vuotta sitten. Ja arvatkaas nyt, kun hän on pudottanut painoa 50kg? Hän on treenannut todella ahkerasti: kuntosalia, lenkkeilyä ja ryhmäliikuntaa. Ennen kaikkea hän on muuttanut ruokavaliotaan. Tämä nainen on osannut myös pitää lepopäivät ja –viikot, niin kuin ollaan harjoitusohjelmassa sovittu. Hän on malttanut edetä hitaasti mutta varmasti, nousujohteisesti ja ns. maalaisjärjellä. Aikaisemmin eivät treenit houkutelleet, mutta tällä hetkellä crossfitissä boxihyppy ja 70kg:n etukyykky sujuvat kevyesti. Lähtötasokuva on otettu vasta kuuden kuukauden valmennuksen jälkeen, koska vasta silloin hän suostui kuvattavaksi. Eli lähtötasosta painoa on lähtenyt jo 10 kg, mutta muutos on silti huikea.

 

”Vanhaksi rouvaksi” itseään kutsuva nainen ei ole oikeasti vanhaa nähnytkään! Tämä viisikymppinen on todellisuudessa erittäin nuorekas, tyylikäs ja energinen. Hänen kanssaan aloitimme saliohjelman päivittämisellä, koska saliharjoittelu oli kuulunut hänen elämäänsä jo parin vuoden ajan. Lopulta hän uskalsi haaveilla enemmästä ja sanoa tavoitteensa ääneen: Hän halusi mahtua kivempiin vaatteisiin ja kokoon 42. Teimme muutoksia ruokavalioon ja seurasimme kehonkoostumuksen muuttumista viikottain. Aika nopeasti huomasimme ihanien vaaleanpunaisten tavoitefarkkujen roikkuvan jo isoina. Kiloja on lähtenyt reilusti enemmän, mitä hän uskalsi aluksi haaveilla. Yksi onnistumisen salaisuus oli siinä, että hän opetteli laskemaan kuuteen, eli syömään kuusi kertaa pävässä. Salilla tämä niin tyttömäinen ”rouva” treenaa ihan kunnon raudoilla, eikä ”tyttöpainoja” suostuta käyttämään. Huippulihaksikas ja vahva nainen! Vaikka elämässä on ollut paljon muutosta ja vaikeitakin asia, niin salitreenit pysyy! :)

Kuvien välillä on pari vuotta aikaa, monta salitreeniä, useita lenkkejä, lähes kolmekymmentä pudotettua kiloa ja yksi loistavaan aikaan juostu puolikas maratonkin! Tästä huumorintajuisesta, vajaa nelikymppisestä naisesta on tullut parissa vuodessa ihan huippusporttinen tapaus. Vuonna 2012 aloitimme saliohjelmalla ja kehonkoostumusmittauksilla. Päivitimme saliohjelmaa säännöllisesti kolmen kuukauden välein ja teimme kehonkoostumusmittauksen kerran kuukaudessa. Jo se sai muutoksen aikaan ja keho alkoi muuttua. Hän todella innostui juoksemaan, kun aloitimme puoli vuotta kestävän valmennuksen. Eivät haittaa edes leikatun nilkan metallinaulat, kun tämä nainen viilettää pitkin Savonlinnan lenkkimaastoja. Lisäksi hän treenasi salilla kahdesti viikossa ja minun kanssani kerran viikossa. Meillä oli myös neljän ihanan superleidin kanssa ryhmätreenit kerran kuukaudessa. Ei voi kun ihailla tämän nelikymppisen naisen upeaa mallikroppaa, asennetta ja parempaa kuntoa! :)

 

Tässä 21-vuotias kaunokainen, joka on näiden kuvien välillä saanut esikoisensakin. Huikeaa! Kiloja on lähtenyt vajaa kymmenen, mutta lihasta on rasvan tilalle tullut. Ennen raskaaksi tulemista aloitimme neidon ruokavalion puhdistamisella ja tarkalla ravintosuunnitelmalla. Painoa putosi! Sitten välissä tämä positiivinen sisupussi pyöräytti ihanan tytön ja jälkitarkastuksen jälkeen jatkettiin valmennusta. Tietenkin harjoitusohjelmassa huomioitiin synnytyksestä palautuminen, imetys jne. Mutta tämä nainen on upea esimerkki siitä, että ei pienikään vauva estä treenaamista vaan treenaaminen estää väsymisen ja ainaiseen kotona oloon kyllästymisen. Ja hyvin on uusi elämäntapa säilynyt äitiyslomalta töihinpaluunkin jälkeen. Puoli vuotta treenattiin viikottain, aina hyvällä sykkeellä, ja tämä pimu ei kyllä helposti valita. Tietenkin myös hänellä (niin kuin ihan kaikilla!) on ollut myös vaikeampia hetkiä: huonosti nukuttuja öitä, väsymystä, pahaa kevätallergiaa, tuttujen masentavaa kyseenalaistamista uudesta elintavasta jne, mutta siitä huolimatta ei olla kirvestä heitetty kaivoon, vaan on pidetty uudesta elämäntavasta kiinni ja siihenhän nämä kaikki onnistumistarinat perustuvat!

Tässä siis muutamia ihania naisia Savonlinnasta, joiden kanssa olen saanut työskennellä. <3 

He ovat isoimman työn tehneet itse ja minä hieman avustanut siinä. Näitä tarinoita olisi vielä kymmeniä lisää!

Muutamia pointteja jotka yhdistävät näitä ihmisiä: 

• Älä luovuta! 
• Anna ammattilaisen auttaa! 
• Älä käytä vastoinkäymisiä tekosyynä luisua takaisin vanhaan elämäntapaan, vaan ole positiivinen!  
• Käytä aikaa myös itseesi, olet sen arvoinen! 
• Keskity, sitoudu, uskalla!
• Älä tuijota pikkuseikkoihin vaan isoihin kokonaisuuksiin!
• Nauti uudesta elämäntavasta! <3 

Pudotetut kilot tuntuvat usein pinnalliselta määreeltä punnita onnistumista. Mutta monesti rasvan alta paljastuu terveempi, onnellisempi ja parempi-itsetuntoinen nainen.

Kiitos kaikille!

Rakkaudella,

Emmy