Sivut

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Takariviin, makso mitä makso!

Jokaisella ahkeralla jumppaajalla on salissa se oma vakipaikka. Jos ”oma paikka” on viety, tuntuu tunnin seuraaminen haastavalta ja askeleetkin menevät aivan sekaisin. Koko sali näyttää vieraalta kun väärältä paikalta katsoo!

Muistan kun itse pohdiskelin ryhmäliikuntatunnille menoa ensimmäistä kertaa koskaan. Ensimmäinen ajatus oli ”takariviin, jonnekin pimeään nurkkaan”. Häpeilin itseäni ja halusin pysyä piilossa, muilta ihmisiltä, ohjaajalta ja peililtä. Ensimmäisen tuntini vietinkin takarivissä, piilossa. Hyvin äkkiä kuitenkin hoksasin, että ei siellä kukaan meikäläistä ehdi katsomaan!
Kerran kokeilin ihan piruuttani, mimmoista siellä eturivissä onkaan? Ja huhhei, paluuta takariviin ei ollut!



Täällä olen turvassa! ...niin miltä? (c) Mona

Eturivissä oli tilaa, aivan erilailla kun takarivissä (wonder why…). Eturivistä näki myös sinne peiliin. Peiliin, joka ennen oli pahin vihollinen, koska se näytti kaikki mahamakkarat. Kun peilin kanssa ystävystyi, ei sieltä katsokaan takaisin ne mahamakkarat vaan peili näyttääkin tekniikan. Huomaan omissa treeneissäni, että TARVITSEN peilin. Ilman peiliä teen kaiken väärin – pahempi siis kuin väärä paikka salissa! 


Tästä en enää luovu! (c) Mona



Ja mitä siihen ohjaajaan tulee: ei sitä eturiviä tule kytättyä yhtään sen enempää kuin takariviäkään.


Haastan kaikki kokeilemaan eturivipaikkaa, edes kerran! Varoitan kuitenkin, siihen saattaa jäädä koukkuun ;)

- Mona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti