Sivut

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Minun (kesä)treenini

Vuosi sitten sen päätin. Nyt minäkin alan harrastaa jotain ihan vakituisesti. Ohjaajana viikon treenit ovat helposti ne omat ohjaukset, ja jos viikkoon tulee vielä ylimääräisiä sijaisuuksia, jäävät muut liikkumiset väliin.

Olin suunnitellut tämän (tooodella) vanhan harrastukseni lämmittämistä jo useamman vuoden, mutta kun ystäväni Kati kertoi ilmoittautuneensa tunneille, sain vihdoin kimmokkeen laittaa suunnitelmat käytäntöön.

Siispä ostoksille! Vanhat varusteeni olin myynyt jo kauan sitten. Tuskinpa olisin edes mahtunut yli 20 vuotta vanhoihin housuihin. Kypärä, raippa, hanskat, kengät, chapsit, housut… Ensimmäiselle kerralle varusteet olivat luokkaa” pro” vaikka osaaminen oli luokkaa ”alkeet”. Mutta kuten kaikki tietää, uusista, kivoista varusteistahan saa aina lisää treeni-intoa!

Ennen ensimmäistä tuntia Kati kävi hieman kuivaharjoittelemassa.
Kohta täällä mennään -ihan hepan kanssa!
  (c) Petra Kurikka

Heti ensimmäisen tunnin jälkeen fiilis oli aivan mahtava. Olin niin innoissani etten meinannut (uusissa) housuissani pysyä. Tämä on niin minun juttuni! Samalla fiiliksellä mennään edelleen. Ihan perusasioista on edetty vähän vaikeampiin, mutta niissä perusasioissakin on vielä vaikka kuinka haastetta. Ja vähintään yhtä innokkaasti kuin vuosi sitten ajelen joka viikko kohti Ylöjärveä ja Linjamäen ratsutilaa.

Ennen tuntia. Waltsu-heppa ja innokas ratsastaja. (c) Petra Kurikka

Tiedättekö, mitä on mahtavaa huomata? Se, miten paljon paremmin sitä omaa kroppaansa hahmottaa ja hallitsee kuin ”silloin ennen”. Ettei ole menneet aerobiset, lihaskunnot sekä kehonhallinnat todellakaan hukille! Kuinka hyvän pohjan tällekin lajille ryhmäliikunnat ja kuntosalikäynnit ovat luoneet.

Hop. Siellä sitä mennään! (c) Petra Kurikka

Lisäksi näin aikuisena osaa ottaa rennommin. Mitä sitten jos ei osaa? Antaa mennä vaan! Sitä osaa nauraa itsellensä (tämä taitaa kyllä olla pakollinen ominaisuus ohjaajalle), tekeminen on rennompaa ja itsensä nolaamisen raja on melko matalalla. Vai onkohan sitä koskaan ollutkaan? Taisin jo meinaan luvata osallistua tallikisoihin. Jep, sekä este- että koulupuolelle...

Taina kirjoitteli siitä, mitä ohjaajat tekevät kun kesäloma alkaa. Minä suuntaan heti ensimmäisellä lomaviikollani Linjamäen ratsastusleirille. (voisiko leirin nimikään olla sopivampi, se on meinaan Leidien leiri!) Lomalla on aikaa tämän lajin intensiivisemmälle treenille. Mutta voin kertoa, kyllä sitä tulee rennostikin otettua. Itse en treenaa lomalla suunnitellusti, fiilispohjalla menen sen mukaan miltä tuntuu! En myöskään ota treenistä tai sen määrästä paineita. Ratsastuksen lisäksi ajattelin (äitini innoittamana) ainakin kauhoa järvessä tämä härpäke ympärilläni:


(c) Petra Kurikka



Mukavia kesätreenejä kaiklle!

Petra




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti