Kun jumppaohjaaja jää lomalle

Tämä tuli puheeksi maanantaisen Pump+Combat rypistyksen jälkeen kun Anna veti viimeisen jumpan ennen kesälomaa. Mitä tapahtuukaan kun jumppaohjaaja jää lomalle?

Jatkuuko liikunta yhtä raivokkaana vai siirtyykö ohjaaja kaljapullon ja grillimakkaran välille vaakatasoon nuokkumaan? Juu ja ei. Parhaat relaajat löytyvät usein liikunnan ammattilaisten riveistä ja toisaalta työkseen liikkuvat ovat myös niitä joille loma tarkoittaa mahdollisuutta keskittyä pieteetillä vain ja ainoastaan omaan treeniin. Suurimmalle osalle tapana tuntuu silti olevan muutaman päivän tai viikon täyslepo. Jotain sellaista missä ei haise hiki, eikä polttele missään lihaksessa.

Vaan mitä siitä täyslevosta seuraa? Voisi ajatella että rentoutta ja lihasten palautumista. Useamman kerran koittaneena voin kertoa että täyslevosta on rentous kaukana. Päivä tai pari vielä menee, mutta viimeistään kolmannen päivän iltana se iskee; kokovartalokipsi. Lihasten rentoutuminen johtaa niiden jännittymiseen, kun keho alkaa levossa huomata mihin kaikkialle oikeastaan kolottaakaan. Aineenvaihdunnan hidastuessa maitohappo ei sujahda totuttuun tapaan ulos lihaksista vaan jää niihin muhimaan.

Yleensä tähän olotilaan liittyy lisäksi kuumeinen olo, armoton hedari ja flunssan ensioireet. Toisia alkaa turvottaa, kun elimistön täysillä pyörinyt aineenvaihdunta ottaa pykälän pari alhaisemman vaihteen. Elimistö koittaa siis tehokkaasti rentoutua ja kärsiä kuuliaisesti kaikki vuoden flunssat loman ekoina hetkinä. Jumppaohjaajalla alkaa otsalohkoilla vanne kiristyä ja taas nenään hiipii jostain hien hajua. Tuskanhikihän se siellä hiipii takaraivoon kun potentiaalinen flunssaviikko nostaa päätään.

Mutta useammin kuin kerran kokeilleena osaa pistää jäitä hattuun, päättää olla sairastumatta (ja tämä muuten toimii paremmin kuin mikään flunssalääke!) ja käy lohtushoppaamassa uudet juoksulenkkarit (edelliset mies on hävittänyt hajun vuoksi ulkovarastoon ja siellä niihin on pesinyt hiiriperhe...). Sitten mökkipolulle (omalle tai kaverin), linnunlaulua kuuntelemaan ja töppöstä toisen eteen. Viimeistellään mökkisaunalla ja jääkylmällä järvivedellä. Seuraavana päivänä jäljellä on enää lihasjumi , joka sekin antaa periksi kun jaksaa treenailla ja möllötellä sopivassa suhteessa.

Viimeistään parin viikon päästä alkaa olla ikävä jumppalavoille ja ikävä teitä asiakkaita. Takaisin tulee äärimmilleen positiivisella energialla viritetty sähköjänis, jonka alkuhuuma laantuu viimeistään joulutaukoon mennessä :)