Petra kirjoitti aikaisemmin, ettei ole ollut koskaan mikään fanittaja.
Olen siis täysi vastakohta...
Fani. Fanittaja. Fanityttö.
Semmoinen minä olen ollut, ihan pikkutytöstä saakka!
Siitä saakka kun muistan, olen aina fanittanut jotain. Se on saattanut olla bändi, laulaja, näyttelijä, joukkue tms. Pitkäaikaisimmat fanituskohteeni ovat Korn ja Tampereen Tappara.
Pienenä tyttönä luukutin Kornia, muiden kuunnellessa ysäripoppia. Kornin musiikki auttoi vaikeina hetkinä, ja yhä edelleen löydän siitä paljon uutta. Ehdottomasti maailman paras bändi - koskaan!
Ensimmäisen Kornin keikan näin ollessani 15-vuotias. Keikan jälkeen kädet ja jalat tärisivät, itkusta ei tullut loppua ja olin aivan sanaton.
Mutta entäs sitten tämä Tappara. Noh, kotooltahan kaikki on lähtöisin. Meillä se on aina ollut äiti, joka on innokkaasti seurannut matseja.
Pienestä pitäen on ollut selvää, että Tapparaa kannatetaan. En tiedä mitä siskolleni on tapahtunut, mutta hän ei ole minun ja äitini kanssa samassa leirissä... (Sisko kannattaa onneksi Jyppiä, ei sentään Ilvestä ;D).
Peleissä ravaaminen alkoi teininä. Parhaan kaverin kanssa istuttiin päätykatsomossa ja fanitettiin Esa Pirnestä. Tai no, minä fanitin.
Ja voi sitä riemua kun vuonna 2003 Tappara voitti Suomenmestaruuden! Keskustorilla keräiltiin nimikirjoituksia ja väännettiin porukalla itkua. Ja kyllä, sain myös Pirneksen nimmarin.
Aika kuluu, fanitus säilyy. Tällä hetkellä fanitan edelleen Tapparaa ja Kornia. Fanitan myös muutamaa loistavaa Dj:tä, esimerkkeinä Avicii ja Hardwell. Yksittäisistä henkilöistä täytyy vielä mainita Kalle Kaijomaa, Juha Metsola ja Jarno Koskiranta. Heitä olen myös fanittanut tämän vuoden aikana ja fanitan edelleen.
En voisi kuvitella elämääni ilman fanityttötouhua! Siitä saa niin paljon.
Kaveripiirissäni on onneksi muitakin fanittajia. Ihan parhaita hetkiä ovat olleet ne hetket, kun olet esim. keikalla/pelissä semmoisen ystävän kanssa, joka on yhtälailla sekopää kuin mitä itse on. Se, että voit napata kaveria kädestä ja katsoa silmiin, tuntea sen huikean fiiliksen kun se oma idoli on lähellä - priceless!
Aurinkoa päiviinne Leidit, muistakaa fanittaa!
-Mona
Olen siis täysi vastakohta...
Fani. Fanittaja. Fanityttö.
 |
| Fanityttöä jännitti Juha Metsolan kainalossa. (c) Mona Skarp |
Semmoinen minä olen ollut, ihan pikkutytöstä saakka!
- Olen juuri se tyttö, jonka oli saatava Leijonapaita torilta vuonna -95.
- Olen se tyttö, joka on itkenyt räkä poskella eturivissä aina, kun Kornin Jonathan on kävellyt lavalle.
- Olen se tyttö, joka on nähnyt Stam1nan livenä lukemattomia kertoja (lopetin laskemisen neljännentoista keikan jälkeen...)
- Olen se tyttö, joka rakensi huoneeseensa koko seinän kokoisen "alttarin" Esa Pirnekselle vuonna 2003, kun Tappara voitti mestaruuden.
- Olen se tyttö, jonka käsivarteen on tatuoitu lempparibiisin sanoja.
 |
| Pienet punapäät odottivat Lapkoa innoissaan Provinssissa. (c) Mona Skarp |
Siitä saakka kun muistan, olen aina fanittanut jotain. Se on saattanut olla bändi, laulaja, näyttelijä, joukkue tms. Pitkäaikaisimmat fanituskohteeni ovat Korn ja Tampereen Tappara.
Pienenä tyttönä luukutin Kornia, muiden kuunnellessa ysäripoppia. Kornin musiikki auttoi vaikeina hetkinä, ja yhä edelleen löydän siitä paljon uutta. Ehdottomasti maailman paras bändi - koskaan!
Ensimmäisen Kornin keikan näin ollessani 15-vuotias. Keikan jälkeen kädet ja jalat tärisivät, itkusta ei tullut loppua ja olin aivan sanaton.
 |
| Eräältä keikalta saatu matkamuisto! Olin ainut tyttö eturivissä, joten kiinnitin huomion melko tehokkaasti. "To you!", minulle sanottiin samalla kun pleku ojennettiin. Arvaatte varmaan, itku tuli. (c) Mona |
Pienestä pitäen on ollut selvää, että Tapparaa kannatetaan. En tiedä mitä siskolleni on tapahtunut, mutta hän ei ole minun ja äitini kanssa samassa leirissä... (Sisko kannattaa onneksi Jyppiä, ei sentään Ilvestä ;D).
Peleissä ravaaminen alkoi teininä. Parhaan kaverin kanssa istuttiin päätykatsomossa ja fanitettiin Esa Pirnestä. Tai no, minä fanitin.
Ja voi sitä riemua kun vuonna 2003 Tappara voitti Suomenmestaruuden! Keskustorilla keräiltiin nimikirjoituksia ja väännettiin porukalla itkua. Ja kyllä, sain myös Pirneksen nimmarin.
 |
| Mikään ei ole muuttunut. (c) Mona Skarp |
 |
| Joskus täytyy yökerhossakin juosta tutun kasvon perään... Tällä kertaa uhrina oli Tapparan Niclas Lucenius. (c) Mona Skarp |
Kaveripiirissäni on onneksi muitakin fanittajia. Ihan parhaita hetkiä ovat olleet ne hetket, kun olet esim. keikalla/pelissä semmoisen ystävän kanssa, joka on yhtälailla sekopää kuin mitä itse on. Se, että voit napata kaveria kädestä ja katsoa silmiin, tuntea sen huikean fiiliksen kun se oma idoli on lähellä - priceless!
 |
| Koskirannalle tsemppiä ja onnea Mm-kisoihin! (c) Mona Skarp |
-Mona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti